maanantai 24. elokuuta 2009

Kierrätystä japanilaisittain

Viikonloppu kului taas aivan kuin pikakelauksella. Otarun retken lisäksi ehdimme kuitenkin tekemään kaikenlaista muutakin kivaa, ja ensi viikonlopuksikin on jo suunnitelmat selvillä, joten enköhän selviä taas salarimanin neljästä reissupäivästä.

Pinnalla olivat
  • kultainen lastenlaulukirja (ihana anoppini vakuutti minulle, ettei hänenkään poikiensa musikaalisuus pilaantunut äidin lauluäänestä)
  • 2 x ravintolalounas -ensimmäiset sitten beibin syntymän!
  • punaviini ja Seinfeldin kolmas tuotantokausi
  • hieman erilaiset kierrätyskeskukset (niistä lisää alempana)
  • jo mainittu LeTAON suklaa
Mutta niistä kierrätyskeskuksista... Suuntasimme eilen ostoksille muutaman korttelin päähän paikalliseen Clas Ohlsoniin ja urheiluliikkeeseen. Aukion toisella puolella oli myös käytetyn tavaran kauppa, jonne päätimme uteliaisuuden puuskassa kurkistaa. Ovelta meitä tuli vastaan sama hieman ummehtunut tuoksahdus, joka leijailee suomalaisissakin kierrätyskeskuksissa. Mutta siihen ne yhtäläisyydet loppuvatkin.

Heti oven vieressä oli seinällinen Louis Vuittonin käsilaukkuja. Siistissä jonossa, lukittuina lasikaappeihin. Sen jälkeen toinen seinällinen Chanelin, Celinen ja ties minkä luksusmerkkien veskoja. Niitä seurasivat kellot: oli Rolexeja, Cartiereja, Bvlgareja. Sitten oli timanttikorjuja, aurinkolaseja, lompakoita... You name it. Pökertyneenä jäin tuijottamaan tavaroita. Hinnat pyörivät esimerkiksi priimakuntoisilla Vuittonin veskoilla siinä 200 euron tuntumassa, Carterin kellon olisi saanut 680 eurolla. Takana näyttivät vilkkuvan aitoustodistukset tai ostopaikkatiedot.

Japanihan on tunnetusti kulutusyhteiskunta, mutta kyllä näky jollain tavalla hämmensi. Miksi kaikki tavarat olivat päätyneet myyntiin? Oliko syy tiukentunut taloustilanne? Kyllästyminen? Rahan saaminen uusiin, muodikkaampiin tuotteisiin? Kun suomalainen ostaa ns. luksustavaroita, hän ostaa ne varmastikin lähtökohtaisesti loppuelämäkseen. Vierailemani kierrätyskeskus oli vain yksi, ei kuulemma mitenkään poikkeuksellinen keskus Japanissa. Pelkästään Vuittoneita oli kymmeniä.

Salarimanin tuttava kertoi, että Japanissa saattaa nuorilla naisilla olla 4-5 rakastajaa, jotka sitten lahjovat typykkää erilaisin luksustuottein. Jos Vuittoneita siis tipahtaa neljä tai viisi, joutaa niistä jo muutaman myymäänkin. En kuitenkaa usko, että kaikki laukut ovat päätyneet tuosta syystä uudelleenmyyntiin.

Ehkä täällä luksuskin on tarkoitettu kulutettavaksi.

4 kommenttia:

MouMou kirjoitti...

Ei, haluan heti tuohon kauppaan!:D

Anonyymi kirjoitti...

Haluan sieltä ihan oman Vuittönin..
T.Else

Anonyymi kirjoitti...

Taidanpa siirtää seuraavan laukun hankinnan sinne, jos maltan...

t. Leena

Anu kirjoitti...

MouMou: Kyllä tuo kauppa avasi minunkin silmät, missä täällä kannattaa shoppailla ;)

Else ja Leena: eikun hyppäätte koneeseen ja tulette hakemaan laukkunne :)

Related Posts with Thumbnails