maanantai 17. elokuuta 2009

Temppu ja kuinka se tehtiin

Temppu:
Siirretään kaksi aikuista, vauva sekä kolme suurta matkalaukkua, yhdistelmärattaat, kaksi kompuutteria sisältävä tietokonelaukku, vauvanhoitokassi ja käsimatkatavarakassi (paino yhteensä > 100 kg) Helsingistä Sapporoon via Nagoya.

Kuinka se tehtiin:
Jos ennen lähtöä olisi ollut yhtään ylimääräistä aikaa murehtia mitään, olisin varmaan tuskaillut edessä olevaa matkaa. Onneksi ei ollut, olisi mennyt hukkaan sekin murehtinen. Matka oli, jos ei nyt voi sanoa että helppoa kuin heinänteko, niin ainakin lähelle.

Check-in sujui näpsäkkäästi, salarimanin kultapossukerhokortin vilautuksella lienee ollut tekemistä sen kanssa, että minkäänlaista ylipainomaksua ei meiltä peritty. Rattaista luovuimme suosiolla jo tiskillä, käsittääkseeni jotkin pienemmät matkarattaat olisi saanut viedä portille asti. Check-inistä heilahdimme suoraan turva- ja rajatarkastusten kautta loungeen nauttimaan ruokaa ja juomaa, koneissa tarjottavat ateriathan eivät tunnetusti ole koolla pilattuja. Loungen saniteettitiloissa pääsin ensimmäistä kertaa todistamaan, että babytalkkia harrastetaan myös kiinan kielellä.

Meille oli etukäteen varattu baby bassinet ja sen myötä turistiluokan ensimmäisen rivin paikat. Vajaa kymmenen tuntia sujui yllättävän lupsakkaasti, beibi nukkui onneksemme suurimman osan ajasta. Muilta matkustajilta ei siis tullut pelättyä pahaa silmää.

Japanin rajamuodollisuudet ovat legendaarisen nopeat ja tehokkaat. Suurempi kidutus oli edessä, kun jouduimme siirtämään romumme itse tullin kautta toiseen kerrokseen JALin tiskille uudelleen tsekattaviksi. Kantoliina osottautui todella rahansa arvoiseksi, tavaraa tosiaan oli kaksi kukkurallista kärryllistä.

*****

Nagoyan kentällä tuli myös lämmöllä muisteltua edellistä kertaa siellä. Olin raskaana neljännellä kuulla, ja janoisena ostin omenamehuksi luulemani juoman, jonka korkkasin heti kaupan ulkopuolella.

Olikin vihreää teetä.

What can you say. Laattahan sieltä tuli.

*****

Sapporon lennon aikana kooma alkoi jo olla melkoinen. Perillä vastassa ollut salarimanin kollega otti onneksi ohjat haltuun tokkuraisilta matkalaisilta, ja passitti meidät ilmastoituun junaan. Matkalaukut taasen ahdettiin autoon, jonka kollega sitten ohjasti kaupunkiin.

Tunnin matkan jälkeen pärähdimme ulos Sapporon päärautatieasemalla kuumankosteaan ihmisvilinään. Matkaa asunnolle olisi ollut kaikki 300 metriä, mutta ehtiväinen kollega oli jo vastassa meitä autolla. Kun kotitalon eteisaulassa olevat matkalaukut oli vielä saatu raahattua hissiin ja edelleen asuntoomme, saatoin huokaista:

Täällä sitä ollaan, uusi elämä!

1 kommentti:

Nea kirjoitti...

Ihanaa että maltoit alkaa kirjoittaa blogia! :)

Related Posts with Thumbnails