maanantai 31. elokuuta 2009

Tulivuoribongailua ja keittiötarvikemetsästystä

Viikonloppu sujui mukavissa loppukesän tunnelmissa. Helteet ovat täälläkin ohi, mutta sateet sentään väistyivät viikonlopun tieltä.

Hokkaido tutuksi -projektimme kohteeksi valitsimme Toya-järven noin satakunta kilometriä lounaaseen Sapporosta. Järven etelärannalla on kaksi edelleen aktiivista tulivuorta ja Toya-ko Onsen -kylpyläkylä.

Toyako1

Lauantaina nousin ylös täynnä tarmoa valmiina starttaamaan matkaan heti kahdeksan jälkeen. Reissuviikon väsyttämä mieheni ei kuitenkaan ollut ajatuksesta yhtä innoissaan, ja antoi ymmärtää, että lauantaiaamuna hänellä ei totisesti ollut aikomustakaan sykkiä mihinkään ilman kunnollista aamiaista ja lehdenlukua. Kenties ihan ymmärrettävää kun on useampana aamuna suunnannut lentokentälle kukonlaulun aikaan...

Matkaan päästiin kuitenkin ihan kohtuullisen hyvissä ajoin kymmenen jälkeen. Viilettäessämme vuorten läpi en voinut olla huokailematta, miten ihana Hokkaidon luonto on tähän aikaan vuodesta. Maasto on uskomattoman vehreää ja kauniisti kumpuilevaa. Yksi komeimmista näyistä oli tietenkin Yotei, Hokkaidon korkein tulivuori.

Toyako2

Toya-ko Onsen -kylä taas muistutti lähinnä sotilastukikohtaa: ranta oli täynnä kolossaalisen kokoisia betonihirvityksiä, leveä rantabulevardi ammotti tyhjyyttään. Haaveeni Otarun kaltaisesta pittoreskista paikasta törmäsivät tylyyn todellisuuteen. Päätimme ettemme tuhlaa kylän kiertelyyn liiemmin aikaa vaan suuntasimme saman tien lounaalle. Löysimmekin ilman suurempaa vaivannäköä oikein sympaattisen pikkuravintolan, jossa minä söin sangen kelvollista curryriisiä ja mies kanaa talon tapaan.

Päivän varsinainen kohde oli Usu -tulivuoren kraatereille avattu kävelyreitti. Tulivuoren viimeisen purkauksen jälkeen vuonna 2000 tuhot oli päätetty jättää jälkipolvien tarkasteltavaksi, ja kraateriesta edelleen puskevan savun lisäksi pääsimme tarkastelemaan tuhoutuneita rakennuksia, katkenneita sähköpylväitä ja sortuneita teitä. Mies ehtikin blogata aiheesta jo tarkemmin, joten tyydyn toteamaan, että vaikuttavaa oli.

Kävelykierroksen jälkeen lähdimme hissukseen ajelemaan takaisin kotia kohti. Paluumatkalla löytyi puolivahingossa täydellinen paikka piakkoin lähestyvän ensimmäisen hääpäivän viettoon, mutta siitä sitten tarkemmin aikanaan.

Sunnuntaiksi olimme sopineet lounaan miehen kollegan ja hänen käymässä olleen tokiolaisen tyttöystävänsä kanssa. Paikaksi oli kaavailtu miehen suosikkiravintolaa Hofea, jossa minäkin olin ehtinyt käymään keväisellä vierailullani. Pettymykseksemme ravintola ei ollutkaan auki, jonka olisi tosin voinut arvata siitä, että kukaan ei vastannut, kun miehen kollega oli yrittänyt soittaa sinne. Jouduimme siis etsimään ravintolan aivan ex tempore. Se ei onneksi miljoonakaupungissa ole kovin vaikeaa, vaan jo parin korttelin päästä löytyi suloinen italialaistyyppinen ravintola.

Iltapäivällä kiertelimme pariskunnan kanssa kaupungilla etsimässä täydennystä keittiöön. Sainkin oivan tilaisuuden kysellä yhtä sun toista mieltäni askarruttavaa, kuten mistä erottaa riisi- ja keittokulhot toisistaan. Saimme myös vinkin, että sukiyaki -pataa enemmän käyttöä lienisi enamel-padalle.

Mahtava viikonloppu, kaiken kaikkiaan! Näitä lisää!

Ei kommentteja:

Related Posts with Thumbnails