keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Ihana aamu vai miten se nyt oli

Miehelläni ja minulla on molemmilla sellainen ikävä taipumus, että jos voimme mitenkään lykätä erinäisten tylsien asioiden tekemistä, niin varmasti niin tapahtuu. Yksi konkreettinen malliesimerkki on tiskaaminen, joka on molempien ehdotonta inhokkihommaa. Opiskeluaikaisessa kämpässämme ei ollut tiskikonetta. Tiskivuorojen suhteen meillä oli sellainen sopimus, että vuorot jaetaan tasan puoliksi (eli joka toinen kerta on poikkeuksetta toisen vuoro). Diilin henki oli se, että oman vuoron olisi voinut hoitaa alta pois vaikka heti aamiaisen jälkeen, jolloin tiskattavien astioiden määrä olisi ollut varsin kohtuullinen. Mutta ei. Kumpikaan meistä ei varmaan ikinä tiskannut silloin, kun homma olisi vielä ollut helppo. Vaan joka julmetun kerta käytettiin koko 12 hengen teema-astiasto, ennen kuin se, jolla oli vuoro, tarttui vihdoin tiskiharjaan.

Tästä päästiinkin kunnon mutkan kautta varsinaiseen aiheeseen. Oli nimittäin sangen hauska aamu tänään. Kesken unien aamu kuuden aikaan mieleeni juolahti, että tänään oli paperinkeräyspäivä. Täällä paperia ja pahvia saa viedä jätteidenkeräilyhuoneeseen vain kerran kahdessa viikossa. Edellinen kerta oli unohtunut, joten roskakaappi alkoi olla aika täynnä pahvipurkkeja, lehtiä ja paperikasseja.

Josko olisi vain ollut neljän viikon paperiroskat niin homma olisi ollut vielä varsin kohtuullinen. Mutta olin myös paria päivää aikaisemmin törmännyt miehen "jemmaan". Muuttaessaan tänne yksin viime talvena rakas aviomieheni oli survonut rahtausta varten tavaroiden ympärille käärityt paperit yhteen tyhjään kaappiin. Kun siten lasketaan yhteen faktat, eli ikäviä hommia välttelevä luonteenlaatu ja mahdollisuus säilyttää paperiroskia vaikka ikuisesti, koska ne eivät haise, niin pakkauspaperit olisivat hyvin saattaneet lojua kaapissa aina siihen asti, kun muutamme täältä pois.

Kaapille on nyt kuitenkin tullut muuta käyttötarvetta, joten roskat oli saatava sieltä veks. Eli eikun pakkaamaan niitä oikeanlaisiin jätepusseihin ja kantamaan jätehuoneeseen. Siinä vierähtikin sitten sitten hyvä tovi, kokonaisuudessaan 50 minuuttia. Nimittäin jätepusseja kertyi kaikkiaan 11, ja niiden poiskuljettamiseen tarvittiin neljä eri keikkaa!

Sanonko että oli huisin hauskaa.

Ja se rakas aviomies oli ovelasti livahtanut illalla Tokioon, eli sain suoriutua tästä hauskuudesta ihan yksin.

6 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Kuinka hyvin tuosta tunnistankaan poikani ;)

Anu kirjoitti...

Me niin ansaitsemme toisemme, ei kai kukaan muu tällaista kestäisikään :)

Tuomas kirjoitti...

Hyvä Anu, reippaasti tehty! Tuon Osakasta yksittäispakattuja (paperiin) namuja vaivanpalkaksi...

Bisquits kirjoitti...

Linkkasin blogisi uutena tuttavuutena omaan blogiini, toivottavasti ei haittaa. :-)

Pee kirjoitti...

Ei ole todellista! Toi ensimmäinen kappale on niin mun elämää. Mulla ja miehelläni siis sama diili, mutta miksi kumpikin tiskaa silloin kun kaikki Teemat on likaisia, eikä edes vähän sitä ennen..

Anu kirjoitti...

Bisquits: Eipä tosiaan haittaa, kiitos ennemminkin :)

Pee: Hehee, kohtalotoveri! Joo kyllä sitä aina silloin kiroili kun homma oli vihdoin pakko aloittaa, mutta silti ei voinut tapojaan muuttaa...

Related Posts with Thumbnails