tiistai 1. syyskuuta 2009

Integroitumista

Integroitumiseni on viimeisen viikon aikana edennyt hyvin:
  • Olen omaksunut täydellisesti japanilaisten kolme rakkainta harrastusta: torkkumisen, autoilun ja shoppailun
  • Olen alkanut valmistaa salarimanille toimistopäivinä bento-lounaan mukaan (seriously!)
  • Olen lakannut olemasta ylitsevuotavan kohtelias kaupassa asioidessani, eivät paikallisetkaan näköjään asiakkaina ole
  • Harkitsen ehdottavani salarimanille, että voisin paikalliseen tapaan konfiskoida hänen koko palkkansa ja antaa sitten hänelle pienen kuukausirahan. Suostuisikohan se?

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On ensiarvoisen tärkeää sun uuteen kotimaahan integroitumisen kannalta, että omaksutte paikalliset tavat kaikilta osin; salariman varmasti ymmärtää tämän ja suostuu palkan konfiskointiin :)

- Tiina

Anu kirjoitti...

Yksi puoltoääni, siis! Nyt se ainakaan voi kietäytyä!

Heli kirjoitti...

Ja toinen puoltoääni! Jos sinä valmistat bento-lounaita, on vain oikeus ja kohtuus, että myös salariman omaksuu paikallisia tapoja!

Tiina M. kirjoitti...

Höh, mitä se sillä massilla tekis ku on koko ajan töissä? Kysyn vaan.

Tiina

Anu kirjoitti...

Selkeästi alan näiden argumenttien pohjalta valmistelemaan esityslistaa!

Anonyymi kirjoitti...

Ei taida ihan niin paikallinen olla että ihan kaikkeen sentään suostuu. T. Else

COCO kirjoitti...

Ihana blogi sulla. Todella mielenkiintoista lukea äiti-ihmisen elämää siellä kaukana.

Ottavatko muuten japanilaiset (liike)miehet torkut lounaan jälkeen ihan siellä lounaspaikassa. Pöydän ääressä. Mulla on joku hämärä muistikuva jostain.

Anu kirjoitti...

Hei Coco! Ja kiitos:)

En ole nähnyt kertaakaan, että lounaspaikassa kukaan nukkuisi. Paljon työkseen matkustava mies sanoi, että hän on kyllä -mutta ainoastaan Nisekon laskettelukeskuksessa! Muuten täällä kyllä torkutaan missä vain ja milloin vain. Junissa, ostoskeskusten penkeilä jne.

Related Posts with Thumbnails