keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Just chillin'

Viisi vapaapäivää hujahtivat ohi lähes huomaamatta. Alun perin tarkoituksenamme oli lähteä jonnekin yöreissuun, mutta eipä kahdelle Harvalandiasta kotoisin olevalle tullut mieleen, että silloin kun 130 miljoonaa ihmistä viettää vapaata, on majoituksen löytyminen tiukassa. Niinpä päädyimme retkeilemään kotonta käsin. Vahingosta kuitenkin viisastuttiin ja varasimme samantein seuraaviksi pitkiksi pyhiksi eli uudeksi vuodeksi huoneiston Nisekosta viideksi yöksi. Puuterilumi, täältä tullaan!

Pyhäpäivien huipennus oli jo edellisessäkin postauksessa hehkutettu roadtrip pitkin Hokkaidon jylhää rannikkoa. Turkoosista syvän siniseen vaihtuva meri, kalliorantoihin lyövät tyrskyt ja vehreät vuoret ovat omaa sielunmaisemaani. Haaveilen kovasti koko Hokkaidon kierroksesta, mutta saa nähdä toteutuuko tämä koskaan, aikaa tarvittaisiin ainakin viikko.

Yksi päivä viettettin Sapporosta etelään sijoitsevan Chitosen kaupungin outlet-ostoskeskuksessa. Integroitumisemme syveni siis syvenemistään, kun yhdistimme peräti kaksi japanilaisten rakasta harrastusta, autoilun ja shoppailun. Saalis tosin jäi valikoimiin nähden vaatimattomaksi. Tärkeintä kuitenkin, että sain vihdoin hankittua juoksulenkkarit (Asicsit irtosivat 60 eurolla!) Suomeen jääneiden tilalle.

Muut kolme päivää vietimme Sapporossa. Nähtävyyksien katseleminen on jäänyt vähiin, ja tänään suuntasimme (ehkä viimeisen?) hellepäivän innoittamina Hitsujigaokan näköalakukkulalle. Paikka on täällä tunnettu Hokkaidon yliopiston perustajan William S. Clarkin patsaasta, ja japanilaiset jaksoivatkin huolella kuvata toisiaan seisomassa patsaan vieressä identtisessä asennossa. Itse olimme enemmän innoissamme lampaista, ei noista kuvissa laiduntavista vaan niistä, jotka olivat jo päässeet makkaraksi hot dogin väliin. Nam. Sen verran pitää Clarkista kuitenkin jatkaa, että poistuessaan maasta oli kyseinen herra todennut oppilailleen "Boys be ambitious", ja tämän lausahdukseen katsotaan edelleenkin kuvaavan Hokkaidon rajaseutuhenkeä.

Muuten ei sitten elämää ihmeellisempää: istuskeltiin kahviloissa, laitettiin ruokaa, katsottiin leffoja ja sarjoja DVD:ltä, melkein käytiin syömässä kaitensushiravintolassa (ei kuitenkaan koska beibi sai raivokohtauksen juuri kun olimme saamassa looshin) ja uitettiin jalkoja yllättäen löytyneessä "jalkaonsenissa".

Ei siivottu eikä tehty yhtään niistä lukuisista ikävistä asioista, joita kotona pitäisi saada aikaiseksi tehtyä.

Eikä harmiteltu sitä.

Ei kommentteja:

Related Posts with Thumbnails