maanantai 28. syyskuuta 2009

Kuinka opetellaan syömään sushia

Tämä on tarina, joka pitää aloittaa kaukaa. Tosi kaukaa. Koettakaa jaksaa!

Olen kalastajan tytär. En ammattikalastajan, mutta sellaisen miehen, joka laskee veneen vesille heti kun jäät sulavat, joka pystyy laskemaan ja nostamaan verkot soutuveneellä yksin säällä kuin säällä ja joka talvella suuntaa pilkille aamukuudelta. Arvaatte varmaan, että meidän perheessä on kalaa riittänyt. Sitä on riittänyt myös sukulaisille, ystäville, naapureille, naapureiden kissoille ja vielä niiden kavereillekin. Ja kaikki ovat syöneet hyvällä halulla: muikkukeittoa, paistettua ahventa, loimutettua lohta, savulahnaa. Paitsi minä.

Kukaan ei oikein muista, milloin lopetin kalansyönnin. Koska olen kuulemma sitä pienenä syönyt, ja vieläpä hyvällä ruokahalulla. Mutta sitten kun stoppasi, stoppasi kokonaan. Olin mielummin vaikka viikon nestepaastolla kuin koskin kalaan.

Kouluiässä ehdoton kieltäytymykseni tuotti hankaluuksia vanhoillisen opettajan kanssa, joka kernaasti piti minua istumassa kylmän kalakeittolautasen ääressä vaikka koko ruokatuntia seuraavan liikuntatunnin ajan. Niinpä säästääkseen pikkulasta tuttu lääkäri kirjoitti (omasta ehdotuksestaan) allergiatodistukseeni myös kalan.

Vuosien saatossa lapsen päästä haihtui se seikka, etten oikeasti ollut kalalle allerginen. Minulla oli vain todistus, jossa asia todettiin. Yksi allergia muiden joukossa. Olin muutenkin huono syömään. Kotona asiasta ei tehty numeroa, vanhempani kai vain alistuivat kohtaloonsa (=uskomattoman nirsoon lapseen).

Jokunen vuosi sitten istuimme mieheni kanssa illallispöydässä vanhempieni luona. Siinä sitten keskustelun lomassa mies valitteli ääneen, kuinka Anu jää paljosta paitsi kun on kalalle allerginen. Siihen sitten vanhempani hörähtivät, että eihän se mitään allerginen ole, ei muuten vaan syö. Siinä vaiheessa minulta sitten tippui haarukka lautaselle. Anteeksi kuinka mitä häh täh? Sain sitten selostuksen asian todellisesta laidasta.

Tuon illan jälkeen aloin varovaisesti maistelemaan kalaa. Mutta ei siitä oikein mitään tullut. En kai oikein yrittänytkään. Vaikka minulla muuten on nykyään oikein hyvä ruokahalu ja miltei mikä vain maistuu, kala vaan jatkoi tökkimistään.

Kun muutto Japaniin varmistui, tiesin, että minun piti tarttua härkää sarvista. Japani on niin tunnettu hyvistä kalaruuista, etten yksinkertaisesti vain voisi viettää täällä vuotta ilman, että söisin kalaa. Hokkaidolla sanotaan vielä olevan Japanin paras sushi. Toisaalta minua vaivasi sekin, etten syönyt isäni kalaruokia, joita kaikki niin vuolaasti kehuivat.

Aloitin hitaasti viime keväänä. Maistelin ensin lohta, sitten paistettuja ahvenia. Vähän kerrallaan, aina kun tuli tilaisuus. Kesällä menivät edellä mainittujen lisäksi tonnikala ja muikut. Se savulahna ei edelleenkään. Loppukesästä pystyin kuitenkin jo sanomaan, että paistettu ahven oli suorastaan hyvää.

Kypsennetyt kalat painivat kuitenkin hieman eri sarjassa raa'an kalan kanssa. Sushi on miehen lisäksi monen kaverin suurta herkkua, enkä ole voinut välttyä sen hehkutukselta. Minusta raaka kala oli edelleen ajatuksenakin suurinpiirtein pahinta, mitä ihminen voisi kurkkuunsa työntää. Silti aloin pyytää mieheltä maistiaisen joka kerta, kun hän osti sushia, sashimia tai onigirejä.

Nyt, kun olen viettänyt Japanissa noin puolitoista kuukautta, tilanne on tämä: raaka kalaa ei aiheuta enää yökötystä, vaan se on alkanut jopa maistumaan. Taikasana itselleni on ollut wasabi. Ilman sitä ei esimerkiksi sashimipalan syömisestä taitaisi vieläkään tulla mitään. Toinen juttu on säännöllisyys. Ihminen kai tottuu mihin vaan, kun tarpeeksi yrittää. Ja tuoretta pitää olla!

Tällaista oli katettuna pöytään viime lauantaina.

Sushi1

5 kommenttia:

Noora kirjoitti...

Nam, näyttää ihanalta ja varmaan maistuikin ihanalta :) Olen itse suurin sushin ystävä mutta vielä toistaiseksi en oo päässyt Japaniin asti sitä maistelemaan. Toivottavasti pian...

Anu kirjoitti...

Siitä vaan sushimatkaa suunnittelemaan ;)! Suomessa sushi on ryöstöhinnoissa mutta täällä melko edullista syötävää. Eikä Japani muutenkaan ole turistille niin kallis kuin yleisesti luullaan! Esim. Tokiosta löytää hyviä bisneshotelleja n. 60 eurolla yö. Jos vertaa vaikka Nykiin niin siellä ei irtoa mitään säädyllistä yösijaa alle 200 euroa/yö.

Leena kirjoitti...

Tyylikkäältä ja hyvältä näyttää!
Hieman samanlainen tausta on minullakin kalan syömisen suhteen ja harjoittelu jatkuu edelleen (vielä tässä iässä).
Sapporon kalat ja sushit on ehdottomasti maistettava, joten aloittanen totuttelun kotimaisella kalalla, siikaa pöytään viikonloppuna...

Anu kirjoitti...

Vitsiläinen, kolme viikkoa enää teidän vierailuun! T on jo niin perehtynyt kalaruokiin täällä että varmasti saat eteesi vain niitä parhaita!

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten ihanan näköisiä, ihan kateeksi käy. Kyllä siusta vielä kalansyöjä vauhdilla tulee. T. Else.

Related Posts with Thumbnails