tiistai 29. syyskuuta 2009

Pakkaamisesta

Tavaroiden pakkaaminen on yksi niistä asioista täällä, joiden suhteen en oikein osaa muodostaa mielipidettä.

Esteettistä minääni ihastuttaa, kuinka kauniisti esimerkiksi lahjat paketoidaan. Ja onhan se kieltämättä kätevää, että kassalla kantopussin kahvan ympäri pyöräytetään vaahtomuovia, jolloin painavakaan kassi ei hankaa sormia vereslihalle. Mutta nauru loppuu, kun lahja on avattu tai kassi kannettu kotiin. Ekologista minääni hävettää, että taloutemme tuottaa jopa kaksi suurta muovikassillista muovijätettä viikossa! Eikä ihme, sillä esimerkiksi viikko sitten shopatessani taco-aineksia, jouduin käymään kolmessa ruokakaupassa, joista yhteensä mukanani tuli yhdeksän eri muovipussia! Se on aika paljon liikaa yhden illan ateriasta.

Mukanani kulkee yleensä kankainen kantokassi, mutta sekään ei paljon auta, kun kielitaito ei riitä siihen, että voisin kertoa kassalle, ettei jokaista ruoka-ainesta tarvitse pakata vielä omaan pikkupussiin.

Nyt kun sain tämän kirjoitettua, niin täytyy todeta, että kyllä se mielipide taitaa sittenkin olla muodostettu. Jollain tavalla tämä hillitön jätevuoren kasvattaminen on omalla kohdalla saatava pysähtymään.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On ne vaan aika kauniita nuo pakkaukset. Sääli sitä roskamäärää.
T. Else

Anu kirjoitti...

Lahjoja ei tosiaan raaskisi avata kun ne on niin ihanasti pakattu.

Joola kirjoitti...

Heippa Anu. Ystäväni vinkkasi minulle blogistasi. Tekee hiukan kipeää lukea, sillä oi miten mielelläni itse asuisin Japanissa perheeni kanssa. Mutta koitan nieleskellä kateutta ja fiilistellä sitten näin netin kautta.

Tuohon muovipussiasiaan. Joku japaninkielentaituri osaisi paremminkin neuvoa, mutta itselleni käyttökelpoinen sanonta oli IRANAI. Käsittääkseni se tarkoittaa ilman. Tuikkasin sitä usein kassalla. Ja kun eteen tai perään sanoo SUMIMASEN (anteeksi) ja on se kangaskassi siinä jo kädessä ja hymyilee ja nyökkäyskumartaa, niin usein hymyillään hyväksyvästi takaisin ja säästyy muutamalta pussilta.

Japanissakin on ympäristöliikkeitä. Teininä kuuluinkin johonkin sellaiseen. Siellä neuvottiin pitämään syömäpuikkoja aina mukana, välttämään kertakäyttöisiä. Kangaskasseja ja mahd. vähiä pakkauksia suosimaan myös. Ja aina jos joku niin tekee, joku toinenkin saattaa innostua tai ainakin pysähtyä miettimään. Japani tuottaa Fuji-vuoren verran jätettä vuodessa. Ei ihme, että sitä on pakko polttaa tai käyttää rakennusaineena yms...

Ihanaa Anu, että olette siellä. Nauttikaahan, minunkin puolestani.

Anu kirjoitti...

Hei Joola! Kiitos pitkästä kommentistasi, ja vinkeistäsi! Tuo puikkojen mukana kuljettaminen oli ihan uusi idea! Sinällään olin kyllä kuullut kertakäyttöpuikko-ongelmasta, eikä niitä ikinä mistään mukaan olla huolittukaan. Mutta se ei ollut tullut mieleen, että ravintolaanhan voi ottaa omat mukaan!

Joola kirjoitti...

Sitten teitä kyllä pidetään tosi hennoina gaizineina, mutta menkööt, maailmaa pelastellessa. Helpointa ehkä toteuttaa, kun ostaa eväitä kombiineista ja muista. Ja kestopuikkojen käyttö tosiaan on japanilaisten omista eloiluvinkeistä peräisin. Ja käyttävät muuten niitä omia käsipyyhkeitäänkin kiitettävästi. Vessoissa ei välttämättä käsipaperia, kun ihmisillä on omat pikkuiset pyyheliinat aina laukuissaan.

Related Posts with Thumbnails