maanantai 5. lokakuuta 2009

Bento

Sanonta kuuluu, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Minä en taatusti hurmannut salarimania kokkaustaidoillani. Itse asiassa hän opetti aikoinaan minut laittamaan ruokaa.

Nykyään kokkailen mielelläni. Silloin kun itsekin olin vielä töissä, ruoka laiteltiin kutakuinkin vuorotellen. Nykyään kuitenkin minä häärin enemmän lieden ääressä, varmaan siksi, että se ei tunnu yhtään pakkopullalta toisin kuin joskus töistä väsyneenä palanneena.

Huolestuttavin merkki siitä, että alan tosissani olla hurahtanut tähän kotivaimon rooliin on, että valmistan kuin japanilaisvaimo konsanaan salarimanille toimistopäivinä benton mukaan. Bentolla tarkoitetaan eväslaatikkoon pakattua joko kotitekoista tai ostettua lounasta.

Bento-rasioiden muotoilu on nerokas. Tyypillisessä mallissa on kaksi rasiaa, siten että pienempi rasia menee isomman sisään kuitenkaan liiskaamatta siinä ulommassa rasiassa olevaa ruokaa. Sisemmän rasian päälle jää pieni tila puikoille, joten nekin kulkevat kätevästi mukana. Koko komeuden ympärille pyöräytetään kumilenkki ja sullotaan vielä kangaspussiin levähtämisen estämiseksi.

Monet japanilaisvaimot uhraavat hyvän tovin ajastaan kootakseen miehelleen sekä maistuvan että esteettistä silmää hivelevän lounaan. Minä painotan tuota maistuvuutta. Yhtäkään delfiiniä en tunnusta veistelleeni.

Ei vaan aina tunnu arvostavan panostustani, tuo miehen ryökäle. Useimpina aamuina joudun muistuttamaan ovesta astelevaa herraa ottamaan benton mukaan. Tähän kyllästyneenä oveen on nyt liimattu lappu, jossa lukee OTA BENTO!

Muuten alkaisin jo epäillä, ettei eväs maistu, mutta kerran se on jopa kääntynyt parin kilsan päästä hakemaan lootaa. Ja se ei ikinä käänny hakemaan yhtään mitään. Ei vaikka kotiin olisi jäänyt oma pää.

Bento1

Bento2

9 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Tuollaisilla rasioilla voisi olla suosiota tuliaisina *vink vink* :-)

Riisa kirjoitti...

Maistuvan näköiset eväät! :)

Ihmettelen aina välillä luokkakavereideni äitien valmistamia obentou-laatikoiden esillepanoa. Voi hyvänen aika, pitääkö 20+ nuorelle yliopisto-opiskelijallekin laitta jokainen minitomaatti omaan söpöillä eläinkuvioilla varustettuun paperivuokaansa (semmoinen muffinssivuoan tapainen). No kyllä pitää! Eli ei muuta kuin nyt 100yenin kauppaan ja yllätät miekkosen ensi kerralla erottamalla kurkut pihveistä ihastuttavalla vihreällä "ruohon" näköisellä erotus-paperilla, tai sitten voit ostaa niitä minikokoisia "muffinssivuokia" erilaisilla ja erivärisillä kuvioilla. Saatavilla mm. skottiruutuja, pokemoneja, sydämiä ja kaikenmaailman tekstejä. Lisäksi tietenkin ne kurkun palat on kiva napata suuhun käyttämällä muovista iloisen väristä ko. toimenpiteeseen tarkoitettua tikkua, jonka päässä on luonnollisestikin myös jokin kiva kuvio-aihe. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Maistuis miullekkin.

Voi vitsi Anu, oletkohan sinä se sama tytär. T. Else

Anu kirjoitti...

Heli: Pidetäänpä mielessä! ;)

Riisa: Ai SIIHENKÖ ne minipaperivuuat on tarkoitettu?! Olinkin ihmitellyt niitä 100 jenin kaupoissa... Ei kai kukaan niin miniriikisiä muffensseja viitsisikään leipoa.

Ne ruohopapaperit on muuten maailman suurin turhake.

Äiti: Jos muistat, niin kotonta muuttamisestani on yli kymmenen vuotta, joten eiköhän tässä jotain evoluutiota ole jo ehtinyt tapahtumaan ;)

Anonyymi kirjoitti...

Nam nam, kyllä maistuis täälläkin. Tosi hyvältä näyttää ja astiat kuulostaa tosi käteviltä.
Terv.satu

Roposen Eve kirjoitti...

For real Anu, jaksat kyllä meikeläistäkin yllättää kokkaustaidoillasi! Resepti-swappausta, bentoja.. Aikuisten oikeesti!

Sitten kun joskus palaatte ja sitten kun mekin joskus palataan tai sitten kun joskus tullaan visiitille Jaappaniin (he-hee), niin istun mielihyvin Rouvan valmistamaan illallispöytään :D

Tässä taannoin tehtiin karjalanpaistia västernorrlandian tyyliin - hyvvää oli...

Anu kirjoitti...

Satu: Kiitos! :)

Eve: Mars mars ebookersiin varaaman lentoja! Lupaan yrittää parhaani, että masu pysyy täynnä :)

Karjanlanpaisti kuulostaa muuten tosi hard core kokkailulta, minähän se tässä vaikuttunut olen! On itseltä jäänyt tuo perinneruokakokkailu väliin. Karjanlapiirakoita tekis mieli kyllä alkaa opetella tekemään... Löytyisköhän täältä ruisjauhoja? Tai varmaan löytyis, mutta miten MINä ne löydän on toienn kysymys.

Hehee, pitää tässä ihan muistella muinaisia köksäntunteja. Uskomatonta että onnistuin silloin laittamaan johonkin ruokaan desin suolaa teelusikallisen sijaan, koska "kokkausintuitio" oli vielä niin kehittymätön, ettei määrä yhtään epäilyttänyt. Hyvää oli -not! =D

Okusan kirjoitti...

Oih, oletpa sä ahkera ja tunnollinen okusan. Tämä Okusan ei ole väsännyt benton bentoa! Toisaalta äijä tahtoo syödä aina lounaan ravintolassa, jotta juttelisi edes kerran päivässä työkavereilleen :)

Ostin kyllä muinoin kaiken maailman pupumuotteja ja Hello Kitty -merilevänaamoja, että ehkä joku kaunis päivä...

Anu kirjoitti...

Okusan: Olen kyllä onnistunut järkyttämään koko lähipiirin tällä toiminalla -ei kuulemma ois ihan hevillä uskonut. = D En ollut oikein "ahkeraa ja tunnollista" sorttia kotitöissä vielä hetki sitten... Mieskään ei ole oikein palveluja tarvitsevaa sorttia, mutta kyllä nuo kuulemma kanttiinin safkat voittaa, siksi niitä ihan mielellään ottaa vastaa.

Related Posts with Thumbnails