keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Citius, altius, fortius?

Vaikka liikuinkin koko raskausajan, oli tahtia loppua kohden luonnollisesti kevennettävä. Kunnon endorfiinipöhinää tuli aika nopeasti ikävä. Kun ryhdiltänikin muistutin synnytyksen jälkeen lähinnä Qasimodoa, maltoin tuskin odottaa, että pääsisin taas kunnolla liikkumaan.

Urheilu + maitobaariasiakas + paljon matkustava mies on kuitenkin syksyn mittaan osoittautunut haastavaksi yhtälöksi. Kuntosalille pääsemisestä en ole vielä uskaltanut haaveillakkaan. Vaunukävelylenkit luonnistuvat hyvin ja niitä tuleekin harrastettua päivittäin, mutta niillä ei ole kyllä mitään tekemistä hikiliikunnan kanssa (tai no, katsotaan uusiksi kun taivaalta tuuppaa 30 cm lunta...).

Kotona harrastettava liikunta ei ole oikein kiinnostellut sen jälkeen, kun pikkulikkana sätkyttelin kinttujani äidin Anna-lehden mukana tulleen aerobic-kasetin tahdissa. Nyt on kuitenkin pitänyt nöyrtyä. Hankin itselleni kolmekiloisen medicine-pallon. Se on ollutkin yllättävän monipuolinen ja hauska treeniväline. Supersarjoina kun vetelee erilaisia kyykkyjä, niin kymmenessä minuutissa saa jo jalat spagetiksi. Yläropan treenit onnistuvat myös, tosin pallo olisi parhaillaan plyometrics-tyyppisessä treenaamisessa. Kerrostaloasunnossa ei kuitenkaan viitsi paukutella palloa seinään tai lattiaan...

Joogatakin voisi kotona, mutta olen sen suhteen vielä niin aloittelija, että harjoittelisin mieluiten ohjauksessa. Ehkäpä jooga-DVD olisi jonkinlainen ratkaisu asiaan.

Muutenkin on pitänyt käyttää luovuutta. Talossamme on 15 kerrosta. Portaita juoksemalla saa hyvän treenin aivan hetkessä (ja naapureiden keskuudessa hullun maineen). Se on kuitenkin niin kettumaista ja raskasta hommaa, että kovin montaa kertaa en ole saanut itseäni motivoitua. Ja vaatii tietysti miehen kotona olemista.

Aikaisemmin tulikin jo mainittua, että sain hankittua juoksulenkkarit kotiin jääneiden tilalle. No nyt on lenkkeily aloitettu. Kun vuosi tuli juoksemiseen taukoa, niin pitää sanoa, että aloitus ei ole ollut herkkua. Äkkiseltään tuntuu, että sisällä on rumpu, joka tekee muussia sisäelimistä.

Sinällään pitää sanoa, että raskaus kyllä muutti suhtautumista omaan kehoon. Arvostus on ihan eri luokkaa, kun on nähnyt, minkälaisiin suorituksiin se pystyy. Peilikuvaa katselee armollisemmin; ei haittaa, vaikka sieltä ei katsokkaan takaisin miss fitness. Liikuntaa haluaa harrastaa sen tuottaman hyvän olon sekä hyvän kunnon tuomien hyötyjen vuoksi.

Ei kommentteja:

Related Posts with Thumbnails