lauantai 10. lokakuuta 2009

Kotikaupunki tutuksi

Ihanaa, taas pitkä viikonloppu. Maanantaina on jonkin sortin juhlapyhä, en ole jaksanut ottaa selvää mikä. Mukavaa kun ylimääräiset vapaat ajoittuvat tasaisemmin ympäri vuoden. Suomessa ei aina naurattanut, kun kesäloma oli lusittu ja seuraavat pitkät vapaat häämöttivät jouluna.

Vaikka eipä oman päivän kulku riipu (miehen läsnäoloa lukuunottamatta) kovin suuresti siitä, onko arkipäivä vai pyhä. Sama herätyskello herättää hihkumisellaan joka aamu. Ainakin joku on tässä huushollissa iloinen myös aamuisin. Ennen kuin mies jaksoi kammeta itsensä ylös, ehdin hauduttaa yhden satsin omenahilloa, pestä pyykkiä ja silittää. Melkoinen ero siihen, että lapsettomana lauantai alkoi puolen päivän aikaan nautitulla aamiaisella.

Koska ensi viikonloppuna on tiedossa yöreissu, päätimme viettää viikonlopun kierrellen Sapporon tuntemattomia osia. Kun ydinkeskussa asuu, niin tänne on helppo jämähtää.

Maruyama lienee Sapporon trendikkäin kaupunginosa. Siellä on tullut piipahdettua pikaisesti pariin otteeseen, mutta tänään ajattelimme viettää siellä koko päivän. Mies kävi vuosi takaperin katsomassa siellä yhtä asuntoakin, ja täytyypä sanoa, ettei olisi ollut hullumpi asuinalue laisinkaan.

Maruyaman kaduilla risteillessä olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa. Samassa korttelissa saattaa suloisessa sekamelskassa olla pelkistetty moderni kahvila (tsekatkaa yllä oleva kuva -ja erityisesti Aarnion pallotuoli!), vinossa oleva satavuotias hökkeli, lasiseinäinen luksusputiikki ja kalahalli. Sinälläänhän se ei ole mitään uutta täällä, mutta toteutus oli kuitenkin jotenkin viehkompi.

Meillä oli kohteina luomuruokakauppa (jollaisen onnistuin vihdoin paikallistamaan pitkän googlailun ansiosta), pyöräkauppa ja pieni lifestyle-liikkeitä sisällään pitävä ostoskeskus. Koko reissu tuli tehtyä kävellen. Matkan varrellakin oli kaikkea kiinnostavaa, ja mentaalinen muistikirja on täytetty paikoilla, joihin pitää vielä palata.

Lounaaksi nautimme reilun satsin onigireja. Pitääpi kyllä todeta, että hyöryävän kuumana käteen saatava riisipallo voittaa 6-0 konbiineista saatavat versiot.

Kotiin tuli tehtyä ostoksiakin, niistä joskus paremmalla ajalla. Minusta on kyllä kehkeytymässä suuri japanilaisen muotoilun ystävä.

2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Hyvin sopii tuo uniikkipipo trendikaupunginosaan. :-)

Anu kirjoitti...

Jeps! Ja muuten on ollut kovassa käytössä vaikkei oikeastaan ois tarvinnutkaan tähän asti! Kuten myös tietty pieni mintunviherä villatakki :)

Related Posts with Thumbnails