torstai 8. lokakuuta 2009

Kuppi kuumaa

Mitä tehdään silloin, kun säätiedot kertovat ensimmäisen taifuunin sitten vuoden 2007 rantautuneen pääsaarelle ja matkaavan kohti Hokkaidoa?

Hautaudutaan sohvannurkkaan kiinnostavan kirjan kanssa ja pidetään ulottuvilla pannullinen vihreää teetä.

taifuunia odotellessa 1

taifuunia odotellessa 2

Suosittelen muuten lämpimästi kaikkia kokeilemaan vihreää teetä. Siis aitoa irtolehdistä tai -pulverista haudutettavaa teetä, ei pussiteetä! Maku voi tottumattomasta olla hieman erikoinen, ja myönnän itsekin, etten alkuun ollut kovin hurmaantunut. Tosin siihen vaikutti se, että olin erheellisesti keittänyt veden kiehuvaksi asti ja jauhettakin tuli pussutettua ihan liikaa.

Japanissa vihreä tee on lähes samassa asemassa kuin vesi. Sitä juodaan kaikkialla kaikkina vuorokaudenaikoina. Esimerkiksi ravintoloissa vihreä tee on ilmaista.

Vihreällä teellä on monia terveysvaikutuksia, sen on muun muassa todettu alentavan kohonnutta verenpainetta, kolesteloria ja verensokeria, sekä ehkäisevän tiettyjä syöpiä. Lisää terveysvaikutuksista voit lukea esimerkiksi täältä ja täältä.

5 kommenttia:

Tuomas kirjoitti...

Viimeisten tietojen mukaan

http://www.jma.go.jp/en/typh/

taifuuni sivuuttaa Sapporon täpärästi. Kirja nurkkaan, ylös, ulos, lenkille!

Anu kirjoitti...

Lenkillä käytiin varmuudeksi aamulla, joten aion kyllä pitää kiinni oikeudestani!

Leena kirjoitti...

Taifuuni tai ei, mikään ei todellakaan voita kuppia hyvää vihreää teetä mieluista kirjaa lukiessa. Täällä teehetken häiriönä pyörii valitettavan usein leikkisä bokserimummo tarjoamassa tahmaista palloa leikittäväksi. Eihän sitä voi vastustaa!

Teea kirjoitti...

Hahaa!
Vihreää teetä kädessä (kylläkin suomiversiona) ja sama kirja kesken. Mitäs pidät? Amerikkalaisen sujuvasti kirjoitettu, mutta muutama juttu herätti oikeasti ajatuksia. Erit se 10 000 tunnin harjoittelun vaativa huippuosaaminen.

Anu kirjoitti...

Leena: No ei voi vastustaa! Ei täälläkään lukeminen ihan keskeytyksetöntä ole, tai ainakin joku pieni vintiö syö samaan aikaan mun hihaa/raapaisee omaa naamaansa ja pillahtaa itkuun/ilmaisee nälkänsä/tai muuta vastaavaa.

Teea: Heh, hauskaa! Sulla on hyvät harrastukset =D

Tykkään tosi paljon Gladwellin kirjoitustyylistä, hänen tekstinsä oikein ahmaisee. Siinä on se heikko puoli, että kriittinen suhtautuminen helposti unohtuu. Sillä populisti ja yleistäjähän Gladwell on. Sen huomasi esim. yhdysvaltalaisten koulujen pitkiä lomia kritisoivassa osiosta. Siinä kohtaa vasta itse havahduin, että mutkia on vähän oikaistu. Onhan Suomessakin pitkät lomat, mutta se ei ole heikentänyt oppimistuloksia, ainakaan jos PISA-tuloksia katsoo. Toki Gladwell argumentoi, että pitkät kouluvuodet hyödyntäisivät erityisesti köyhien perheiden lapsia, ja Suomessahan lähes kaikki kuuluvat keskiluokkaan. Selitys Suomen tuloksille ei kuitenkasn mielestäni ole Gladwellin mainitsema keskiluokan "concerted cultivation"-kasvatustapa. Aika harva suomalaislapsi varmaan käy Yhdysvaltojen keskiluokan tyyliin koulumaisilla kesäleireillä tai lisäppitunneilla.

Olen samaa mieltä kannssasi, että tuo 10 000 tunnin sääntö on tosiaan ihan oikeassa elämässä hyödynnettävissä oleva tieto. Olin itse asiassa kuullut sen aikaisemminkin, mutta Gladwell avasi sen konkreettisesti.

Itselleni suurin oppi oli varmaan se, että todellisten menestystarinoiden takana ei ole pelkästään lahjakkuutta tai kovaa työtä, vaan että useimmiten vaaditaan myös otoliset olosuhteet.

Johtuiskohan omasta ammatinvalinnasta (=D), mutta tarinana tykkäsin eniten siitä, miten New Yorkin asianajoeliitti muodostui.

Related Posts with Thumbnails