tiistai 13. lokakuuta 2009

Nihon-go ga heta desu

Kielen oppimisen kanssa on menossa pahan luokan turhautumisvaihe. Vaikka joka päivä yllätän itseni poimimalla puheesta taas jonkun uuden sanan, niin useimiten menee vaan yli hilseen. Tänään on toivonut vain noin 15 kertaa, että osaisin puhua kieltä edes kohtuullisesti.

Ensimmäisen kerran toivoin sitä lääkäriasemalla, jossa meidän oli tarkoitus käyttää pienokaista rokotuksella (eipä kuitenkaan saanut rokotusta, mutta se on jo toinen tarina). Respassa kukaan ei puhunut englantia. Ollenkaan. Lääkäri onneksi kylläkin, vielä ihan sujuvasti. Lapsen terveydenhoito jos mikä on sellainen asia, että siinä olisi mielellään itsekin perillä, mitä nyt sanotaan/ohjataan/käsketään.

Loput reilu kymmenen kertaa toivoin maagisesti ilmestyvää kielitaitoa liikkuessani kaupungilla. Täälläkin on ilmat sen verran viilentyneet, että beibille on puettava haalari ulos. Välikausihaalariksi on hankittu sellainen ruskea pörröinen karhupuku, jossa on korvat ja hännäntupsu. Se osoittautui söpöilyä rakastavien japanilaisten mielestä olevan aivan superkawaii. Meidät pysäytti muun muassa liikennevaloissa kuusikymppinen mies ja Daimaru-tavaratalossa puolen tusinaa boutique-osaston myyjää. Kaikki intoutuivat kunnon babytalkkiin, ja siinä samassa minulle osoitettiin liuta kysymyksiä. Iän ja sukupuolen jälkeen olinkin sitten ihan pihalla.

Eli: Ostetaan japanin kielitaito. Mieluiten sujuva, mutta arkipäivän puhekielitaito kelpaa myös. Erityisvaatimuksena lapsi- ja terveysaiheinen sanasto. Valmis maksamaan käyvän hinnan.

2 kommenttia:

Slasher- kirjoitti...

Ymmärrän hyvin tunteen vaikka samanlaisessa tilanteessa en itse ikinä olekkaan ollut. Onneksi ihmismieli oppii kyllä. Heh kuulostaa mukavalta puvulta lapsellesi. Suomessa ei ainakaan vielä ole tuollaisia näkynyt silmiini. Tsemppiä kielen opetteluun!

Kookas.fi: Uutiset kootusti

Anu kirjoitti...

Kiitos! Väsyneen pikkuvauvan äidin aivot vaan tuntuvat pistävän välillä vastaan...

Related Posts with Thumbnails