maanantai 30. marraskuuta 2009

Naapurimme Totoro

Periaatteessa olen sitä mieltä, että beibillämme on leluja vähintään riittävästi, mutta en silti voinut vastustaa lentokenttäkaupassa anovina katsovia silmiä...

Kanssamme kotiin palasi siis Totoro, muistoksi tytöllemme ajasta josta hän valitettavasti ei tule muistamaan mitään.

Naapurimme Totoro

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi!
Siitä se lelujen osto alkaa kun niitä ei voi äitikään vastustaa. Katsekontakti on kyllä hyvä.
T. Else

Anu kirjoitti...

Luulin aina, että vain miehet himoitsee lasten leluja salaa itselleen, mutta tässä sitä ollaan...

Heli kirjoitti...

Anu, ei se ole pelkästään isien ominaisuus (oikeus?). Meillä iskä on innoissaan pojan joululahjalistan kimpussa, ja mä yritän aivopestä tytärtä innostumaan nukkekodista...

Anonyymi kirjoitti...

Kumpi voitti tuijotuskisan :)
- Tiina

Anu kirjoitti...

Heli: Täällä on ihan taivaallisen ihania nukkekoteja! Luulin joskus et niistä ainakaan en innostu mut huomasin yksi päivä funtsivani, vosiko sellaisen ostaa varastoon 5-vuotislahjaksi...

Tiina: Kyllä tuota Tottista on aika paha yrittää pestä :)

Riisa kirjoitti...

Oikein. Kyllä lapsella kuuluu olla Totoro. Itse lähetin yhden karvapallon kummipojalleni 1-vuotislahjaksi. :D

Anu kirjoitti...

Hyvä hyvä, japanilaista kulttuuria vaan alusta asti :D

Related Posts with Thumbnails