tiistai 24. marraskuuta 2009

Tokyo part 1


Perjantai 20.11

Aamupäivä
Olemme jälleen kerran jättäneet pakkaamisen aamuun. Se ei kuitenkaan tuota vaikeuksia, sillä olemme päättäneet, että beibissä on raahaamista tarpeeksi, ja aikuisten tavarat on mahduttava yhteen pieneen matkalaukkuun.

Kentällä heck-in sujuu jälleen jouhevasti, ja siirrymme ANAn loungeen nauttimaan virvokkeita.

Iltapäivä
Lento Chitosesta Hanedaan kestää noin puolitoista tuntia, ja laskeutuessamme Fuji-san näyttäytyy koko komeudessaan.

Kentältä hyppäämme Keikyu Linen junaan, josta vaihdamme Shinagawassa Yamanote Linelle. Ensimmäinen asia, johon kiinnitän Shinagawassa huomiota, on länsimaalaisten määrä. Kaukaaseja kävelee vastaan jatkuvasti. En lakkaa hämmästelemästä asiaa koko viikonlopun aikana. Jos olisin matkustanut Tokioon Suomesta, en varmastikaan pitäisi kaupunkia länsimaalaisten valloittamana, mutta Sapporoon verrattuna ero on huima.

Perillä Shinjukussa meillä kestää tovi hammottaa, mistä uloskäynnistä kannattaa poistua. Asema on vilkkaudessaan ja koossaan maineensa veroinen. Ulos astuttuamme Tokio lyö vasten kasvoja: neonvaloja, pilvenpiirtäjiä, tungeksivia ihmisiä, over-the-top asuja ja kampauksia, kovaäänisiin tarjouksiaan huutavia elektroniikkakauppojen myyjijä. Hokkaido ja itse asiassa Sapporokin tuntuu sijaitsevan kokonaan toisessa maassa.

Kirjaudumme sisään Best Western Shinjuku Astina Tokyo hotelliin. Huone on japanilaiseen tyyliin pienehkö, mutta desing-huonekaluilla sisustettu ja uutuuttaan hohtava.

Ilta
Purettuamme laukut ja pakattuamme beibin kantoliinaan sukellamme uudelleen hämärtyvään iltaan Shinjukun ihmisvilinään. Hypäämme metroon ja suuntaamme kohti Roppongia, Tokion länsimaalaisen yöelämän keskusta. Taivas on pimennyt kokonaan, kun astumme 238 metrisen Mori Towerin Sky Deckille. Saavumme parahiksi, kun yläaulassa sytytetään avant gardistinen, lähinnä täytetyistä laskikuutioista koostuva joulukuusi juhlallisuuksien saattelemana.

Allamme oleva valomeri ulottuu silmän kantamattomiin. Kaupungin järjettömistä mittasuhteista alkaa saada pienen käsityksen. Bongailemne tuttuja rakennuksia. Lähinpänä niistä on suoraan edessä oleva Eiffeltornia muistuttava Tokyo Tower.

Illalliselle suuntamme lapsiystävälliseen italiaisravintolaan, jossa maistamme juuri saapunutta Beaujoulais Nouveauta. Istumme ikkunapöydässä, ja vähän väliä ulkopuolelle pysähtyy joku vilkuttamaan sylissäni iloisena naureskelevalle vauvalle.

Illallisen jälkee kiertelemme vielä hetken Roppongia, kunnes suuntaamme takaisin hotellille. Huokaisten solahdan kuumaan kylpyyn.

Tokio marraskuu 5

Kotikatumme Shinjukussa

2 kommenttia:

Savu kirjoitti...

Mielettömän ihana matkakertomus jo tähän asti, kuin toisesta maailmasta, niin kuin onkin! Kahden pienen äidille ja ihmiselle, jonka mielestä Tokio on melkein Avaruus-city. Toivottavasti joskus pääsen tai pääsemme käymään. Lisää kertomusta odotetaan!

Anu kirjoitti...

Minä taas haluaisin kovasti eteläiseen Afrikkaan, ei ole tullut käytyä kuin Pohjois-Afrikass Egyptissä. Voi kun maailma on niin täynnä mielenkiintoisia kohteita!

Related Posts with Thumbnails