maanantai 28. joulukuuta 2009

Hullu, hullumpi, seinähullu?

Kirjoittelin tässä parhaillaan juttua eilisestä laskureissustamme lähikeskukseemme Sapporo Teineen, kunnes huomasin, että mies ehti edelle. Käykääpä siis lukemassa sieltä puolelta juttu yksijalkaisesta hiihdonopettajasta vaahtosammuttimien kanssa offareilla... Mies esitteli muutenkin Teinen sen verran perusteellisesti, että tyydyn toteamaan paikasta, että itse iloitsin erityisesti maisemista. Vaikka aivan kuvan kaltaisesta aurinkoisesta kelistä emme päässeet nauttimaan, oli näkymä sinisenä hohtavalle Japaninmerelle mahtava. Jostain syystä mikään ei ole minusta upeampaa, kuin avomeren ihastelu sukset jalassa vuoren huipulta.

Teine on sen verran lähellä, että minulle päivän varsinaisena tarkoituksena oli testata, kuinka sujuu hiihtopäivän vietto vauvan kanssa ilman majoitusta. Niseko on kuitenkin parin tunnin matkan päässä, joten ihan sinne asti ei huvittanut lähteä testaamaan, hajoaako äidiltä nuppi sen tavaramäärän, pukemis-, vaipanvaihto- ja syöttörallin ja mahdollisen huudon keskellä. Kuten jokainen laskemista harrastava tietää, keskusten kahvilat kun eivät varsinaisesti ole suunniteltu vauvaperheille.

Kyllähän se jonkinlaista urheiluhenkeä vaati, että kolmen (joskin hyvän) laskun vuoksi olin reissussa viisi tuntia syömättä ja lähes juomatta. Kamaa oli aivan infernaalinen määrä, mutta hävikiksi kirjattiin vain yksi kappale pipoja. Beibi ehdittiin pukemaan ja riisumaan talvivarustuksestaan pariin kertaan. Vaipanvaihtopaikka löytyi vessasta, imetykseen sopivia tiloja taasen ei, joten se hoidettiin sitten kylmässä autossa... Kaikkien helpotukseksi vauveli suvaitsi olla koko päivän aivan erinomaisen hyvällä tuulella.

Summa summarum: hengissä selvittiin. Silti aion ensi kerralla harkita maksavani itseni sisään loungeen, jonka valitettavasti huomasimme vasta poislähtiessä.

Ei kommentteja:

Related Posts with Thumbnails