perjantai 18. joulukuuta 2009

Lakimiesammatista Japanissa

Ennen kuin aloitin tässä nykyisessä 24/7 palveluammatissa, jossa ei vapaapäiviä tunneta, jossa vastuu on suurempi kuin koskaan ja jossa palkka on pieni ennen kuin päättyy kokonaan, olin lakimies. Ja alle vuoden päästä pitäisi olla uudestaan, joskaan en ole aivan varma, kykenenkö enää muistamaan yhtään pykälää tai laatimaan loogista kirjelmää.

Nykyinen pienestä koostaan huolimatta tyrannin otteilla hallitseva työnantajani on pitänyt huolen siitä, ettei minun ole tarvinnut murehtia sitä, voisinko hankkia täällä elannon alkuperäistä ammattiani harjoittaen. Sen verran asia kuitenkin kiinnosti, että huvikseni selvittelin vähän asioita.

Japanissa ei pelkkä oikeustieteellisestä tiedekunnasta hankittu tutkinto oikeuta henkilöä kutsumaan itseään lakimieheksi, vaan tittelin käyttäminen edellyttää, että läpäisee ns. bar examin eli ammatinharjoittamiseen vaadittavan lupatentin. Suomessahan lakimiehiksi kutsutaan kaikkia oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneita, ja ainoastaan asianajaja-nimike edellyttää (tutkinnon ja työkokemuksen lisäksi) lupatentin suorittamista.

Bar examin kovuudesta kertoo jotain se, että täällä on vain reilu 20 000 luvan saanutta lakimiestä. Vertailun vuoksi todettakoon, että Suomessa, jonka väkiluku on vain murto-osa Japanin väkiluvusta, lakimiehiä on 12 000. Perinteisesti bar examin on voinut ottaa kuka tahansa, riippumatta koulutuksesta. Hylkäysprosentti on liikkunut 97 ja 99 välissä, ja keskimäärin luvan saaneet ovat joutuneet käymään kerran vuodessa järjestettävässä tentissä neljä tai viisi kertaa. Helsingin oikiksen pääsykokeet alkoivat yllättäen tuntumaan kesäpäivältä Kangasalla...

Japanin järjestelmäkin on pikkuhiljaa muuttumassa. Perinteinen, kaikille avoin tentti järjesteään viimeistä kertaa vuonna 2011. Rinnakkain sen kanssa on jo joitakin vuosia toiminut systeemi, jossa kolmivuotisen jenkkityyppisen law schoolin jälkeen lakimieheksi haluava voi käydä helpotetussa tentissä. Pian tämä jälkimmäinen vaihtoehto on ainoa mahdollinen. Yleistä hämmennystä on kuitenkin herättänyt se, että law schoolinkin käyneistä henkilöistä vain 20-30 prosenttia on läpäissyt tentin tavoitellun yli 40 prosentin sijasta. Japanissa on siis valtavasti nuoria aikuisia, jotka ovat hukanneet vuosia opiskelemalla lakia ja valmistautumalla lupatenttiin, saamatta koskaan ammatinharjoitusoikeutta.

Ja kuten varmaan tässä vaiheessa arvaatte, Japanissa on huhujen mukaan ainoastaan yksi tai kaksi luvan saanutta ulkomaalaista lakimiestä.

Ihan niin epätoivoista ei työn saaminen ulkomaalaiselle juristille kuitenkaan ole, kuin yllä olevasta voisi päätellä. Suuret asianajotoimistot nimittäin palkkaavat ulkomaisia lakimiehiä hoitamaan kansainvälisiä toimeksiantojaan. Omassakin tuttavapiirissä on yksi jo vuosia Tokiossa uraa tehnyt lakimies.

2 kommenttia:

Tiina M. kirjoitti...

Ei muuta ku hirveellä pokalla bar examiin!!! Tai oikeastaan... why bother, saat tehdä paljon kivempia hommia himas PALJON paremmalla tuntiliksalla. Ja sitä paitsi, paljo luulet työnantajasi (sekä nykyisen että entisen että tulevan) arvostavan japsibaria? Mutta kiinnostais kyllä tietää, että kuka siellä ne meitin duunit tekee? Vai tarvitaanko meitä ylipäänsä mihinkään oikeesti?
Kyselee epätietoinen...

Anu kirjoitti...

Joo, hehee, pokan pitäisi tosiaan olla aika hirmuinen, sillä tentti järjestetään vaan japaniksi. Substanssiosaamisen lisäksi tarvitsisin siis vaan sujuvan suullisen kielitaidon + parin tuhannen kanjimerkin luku- ja kirjoitustaidon. Kyllähän nuo tuossa kevään mittaan ottaa vauvanhoidon ohella haltuun ;)

Pientä lakimiesmäärää selittää ainakin osaltaan se, ettei juristeja käytetä sopimusneuvotteluissa läheskään siinä määrin kuin länsimaissa, eikä täällä olla kovinkaan litigaatioherkkiä. Mutta silti, uskomattoman vähän niitä täällä on!

Ai niin. Tsekkasin vähän lakimiesten aloituspalkkoja täällä. Tuommoisen 130 000 euroa voi helposti kietaista isommista asianajotoimistoista. Mikäs se lakimiesliton aloituspalkkasuositus olikaan? ;)

Related Posts with Thumbnails