perjantai 29. tammikuuta 2010

Katunäkymiä part II

Kokki treenaan ravintolan avokeittiössä baseball-lyöntiään soppakauhalla.

Äiti vetää ostoskadulla lapsiaan pulkassa.

Työmiehet palaavat tauolta raksalle yllään perinteiset, haaremi-housuja muistuttavat työhousut tuulessa lepattaen.

Huolitellun jakkupukunaisen korkeakorkoisten saappaiden molemmat korot ovat täysin linttaan astutut.

Sapporon ensimmäinen meggins-mies kulkee ostoskeskuksessa khakin väriset shortsit harmaiden kalsareiden, anteeksi megginsien päälle vedettynä.

torstai 28. tammikuuta 2010

Kukkateetä

Viime viikolla sain omiyagen Kiinasta. Kukkatee on vanha tuttavuus, ostin sitä aikoinani Hong Kongista. Tee ei näytä lainkaan tavalliselle teelle, vaan kyseessä on ikäänkuin kuivattu kimppu, jossa vihreiden teelehtien sisään sisään on puristettu kukka. Kukkapalloa haudutetaan kuumassa vedessä, jolloin kukka aukeaa ja vapauttaa teehen makunsa. Omassa teessäni on jasmiininkukkia. Oi miten taivaallinen tuoksu niistä lähteekään!

Jasmiiniteetä3

Jasmiiniteetä2

Jasmiiniteetä

tiistai 26. tammikuuta 2010

Bebe

Tutkit tarmokkaasti lasi-ikkunaa. Miten siitä pääsee läpi, ulos parvekkeelle.

Kiipeät poikittain jalkojeni päälle ja kiljut, kun et pääse siitä pois.

Nouset sohvaa vasten tavoittelemaan siellä näkemääsi sanomalehteä. Itkeä tirautat säikähdyksestä, kun kellahdat siitä kumoon.

Tutkit pehmoeläimen pesulappua hartaudella ja huolella.

Suukotat tietokoneen ruutua, kun puhut isovanhempiesi kanssa.

Konttaa vilistät huoneen läpi.

Ravistat päätäsi makeasti nauraen. Se on leikki, johon haluat muidenkin osallistuvan.

*****

Vielä viime viikolla olit ihan eri vauva.

Bebe

maanantai 25. tammikuuta 2010

Kuukauden vinkki: Häät Hokkaidolla

Tämä juttu oli tarkoitus kirjoittaa jo aikapäiviä sitten, mutta eikös sitä sanota, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Vietimme hääpäiväämme viime syksynä aivan fantastisessa paikassa. Toyakossa, Keski-Hokkaidolla sijaitseva The Windsor Hotel kuuluu Leading Hotels of the World -ketjuun, joka edustaa 450:tä maailman ekslusiivimmista hotelleista. Omasta matkastamme en ajatellut kertoa sen enempää kuin aikaisemminkin on jo tullut kerrottua, vaan ajattelin esitellä teille paikan ihan muussa tarkoituksessa. Jos olet ikinä ajatellut meneväsi naimisiin ulkomailla, Windsor-hotelli on aivan upea paikka siihen tarkoitukseen!

Toyako

Windsor tuli Japanissa kuuluisaksi vuonna 2008, kun siellä pidettiin G8-kokous. Fasiliteetteihin kuuluvat muun muassa 13 ravintolaa, joista yksi on kolmen Michelin tähden ravintola, sekä kylpylä, pieni ostoskeskus, laskettelukeskus ja golf-kenttä.

Toyako2

Hotelli seisoo ylhässä yksinäisyydessään Poromoi-vuoren huipulla. Näkymät ovat henkeäsalpaavan kauniit; yhteen suuntaan näkyy aktiivinen tulivuori Mt. Yotei, toiselle Tyyni Valtameri ja kolmannelle upea Toya-järvi jylhine saarineen.

main_service

Hotellissa on oma vihkikappeli, josta on näkymä itään, Tyynelle Valtamerelle. Suosituin ajankohta vihkimiselle onkin auringonlaskun aika. Hotelli tarjoaa vihkimiselle ja hääjuhlalle valmiiksi erilaisia paketteja, joihin voi sisällyttää mm. limusiinikyydin lentokentältä, illallisen Michel Bras -ravintolassa ja yöpymisen sviitissä.

Toyako4

Hää(matka)kohteena Hokkaido sopii erityisesti hyvän ruuan sekä luonnon ja ulkoliikunnan ystäville. Lähistöllä on erinomaiset mahdollisuudet muun muassa koskenlaskuun, ratsastusretkiin, maastopyöräilyyn ja talvisin hiihtoon ja lasketteluun.

Toyako3

Palvelu hotellissa on tietysti japanilaiseen tyyliin ensiluokkaista.

Oma kokemukseni Windsorista oli ikimuistoinen, ja voin varauksetta suositella siellä vierailua muutenkin. Mutta hääpaikkana hotelli on taatusti ainutlaatuinen, ainakin Suomesta käsin katsottuna.

ph_first2_6

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Onkos tullut kesä nyt talven keskelle...

Tänään lounaslautasella oli suurinta kesäherkkuani, mansikka-mozzarellasalaattia balsamico-kastikkeella. Lievästi skitsofreninen olo syödä ruokaa, joka mielessäni liittyy vain ja ainoastaan kesäaikaan. Mutta eihän mansikkakautta voi passatakkaan, olkoo se kuinka "väärään" aikaan vuodesta tahansa!

mansikkasalaatti

torstai 21. tammikuuta 2010

Hullut hinnat

Japanista puhutaan aina kalliina maana. Käsitys on siinä mielessä väärä, että turistille Japani, edes Tokio, ei ole niin kallis kuin esimerksi Lontoo tai New York, joissa hotellihinnat keikkuvat taivaissa jopa nykykursseilla.

Asumiskustannusten osalta sitten varmasti ollaankin oikeammilla jäljillä, ainakin pääsaaren suurissa kaupungeissa. Sapporon osalta vaikutelmani on, ettei tämä ole juuri sen kallimpi paikka asua kuin Helsinkikään. Vuokrataso keskustassa liikkuu jossain samoilla nurkilla. Lisäkustannuksia täällä tosin tuo mm. kaasulasku, ja sähkö ja vesikin taitavat olla kalliimpia kuin Suomessa. Ne tosin eivät ole meidän murheinamme, komennuksella kun ollaan niin niistä kuten vuokrastakin huolehtii salarimanin työnantaja.

Ravintoloissa sai loistavan aterian Suomea huomattavasti edullisemmin hinnoin. Ruokakaupoissa suurin osa tarvikkeista on Suomen hintaluokkaa, ainakaan ero ei ole niin merkittävä, että olisin siihen huomiota kiinnittänyt.

Paitsi.

Hedelmät. En normaalisti kiinnitä kovinkaan paljon huomioita ruokatarvikkeiden yksikkö/kilohintoihin, hätäiseen muistan mitä maitolitra Suomessa maksaa. Mutta siitä olen ihan varma, etteivät hedelmät ainakaan niin paljoa maksa kuin täällä.

Esimerkkejä viikon ostoksista:

Mango 1 kpl 3,5 euroa
Dekopon (kuvassa) 2 kpl 9 euroa
Omena 2 kpl 4 euroa

Nämä ovat siis aivan tavallisia, perusruokakaupasta ostettuja hedelmiä. Pääsaaren hintatasosta en tiedä, voihan toki olla, että tänne pohjoiseen kuljetuskustannukset nostavat hintaa merkittävästi. Lisäksi Japanissa tehdään kauppaa luksushedelmillä, jotka ovat kotoisin joltain erityisalueelta, ja jotka saattavat maksaa kymmeniä euroja kappaleelta.

Voitte vapaasti kysyä, miksi suostun edes noita yllämainittuja hintoja maksamaan, mutta en nyt vain osaa kuvitella elämää ilman hedelmiä.

P.S... Yoen blogista sain selityksen sille mielenkiintoiselle asialle, että Japanissa on mansikkakausi parhaimmillaan nyt, keskitalvella. Ilmankosteus mädännyttää taimet muina vuodenaikoina!

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Amatöörikokin keittiöseikkailut


Meillä on täällä Japanissa keittiössämme kaasuliesi. Nyt ymmärrän, miksi se on monen gourmet-kokin suosikki. Levy kuumenee hetkessä, ja lämpötilan muuttaminen ylipäätään käy käden käänteessä. Bonuksena uunissamme on pieni kaasugrilli, jossa saa lihat ja kalat näppärästi grillattua. Kokkaamisen helppous onkin saanut minut haaveilemaan kaasuliedestä myös Suomeen.

Tänään tuli kuitenkin todettua kaasulieden huonot puolet. Se nimittäin lämpenee myös todella kuumaksi.

Laittelin lämmintä salaattia varten naganegi-sipulin liedelle kypsymään, ja puuhailin keittiössä sillä aikaa jotain muuta, kun yht'äkkiä haistoin palaneen käryä.

Ja kappas vain. Muovinen keittiölasta se roihusikin komealla liekillä lieden päällä! Mitään muistikuvaa ei ole siitä, jäikö lasta nojaamaan pannuun vain onko se kenties päässyt jotenkin suoraan kosketukseen liekin kanssa. Oli miten oli, roihu oli komea ja haju kamala.

Ehkei se kaasuliesi olekaan tarkoitettu minun kaltaisilleni ikuisille säheltäjille....

tiistai 19. tammikuuta 2010

Trendin huipulla?

Kovasti kiinnostaisi tietää, markkinoidaanko tätä makuupussihaalaria

a) kodittomille
b) niille harvoille japanilaisille, jotka uskovat, että nyt on kylmä, vai
c) meggins-miehiäkin trendikkäämmälle kansanosalle?

20194b414cdf39266

maanantai 18. tammikuuta 2010

Kemut

Viikonloppuna tuli osallistuttua koko jengillä isoihin kemuihin, jossa juhlittiin 35-vuotta täyttävän slovakkikaverimme ja meille entuudestaan tuntemattomien kolmen muun tyypin syntymäpäiviä. Juhlien ensimmäinen osa järjestettiin intialaisessa ravintolassa tabehodai/nomihodai -konseptilla (eli syö ja juo niin paljon kuin jaksat). Omat + beibin juhlat päättyivätkin siihen, salariman edusti loppuun eli seuraavan päivän valkenemiseen saakka.

Tapahtunutta, havaittua ja myöhemmin kuultua:
  • Sapporon 30-40 vuotiaat gaijinit olivat ryömineet koloistansa, paikalla oli kolmisenkymmentä länkkäriä noin kymmenen japanilaisen lisäksi.
  • Omat small talk -taidot saivat kunnon brush upin, kun noin kolmen tunnin aikana tuli käytyä yllämainittu vierasjoukko läpi.
  • Jälleen yllättävä suomen kielen kohtaaminen: eräs sveitsiläinen ainu-tutkija ilmoitti kauniisti korostetulla karjalan murteella, että hänen isänsä on kotoisin Lappeenrannasta!
  • Jenkkimies taas kertoi meille tarinaa siitä, kuinka viime talvena oli ajellut Oulusta Hailuotoon autolla jäätä pitkin. Kaverin kaasujalka oli ilmeisesti painanut hieman liikaa, kun auto oli tussahtanut hankeen, josta sitä oli kuulemma kaivettu napakassa pakkaskelissä hyvä tovi.
  • Eräs kanukki karjaisi heti meidät nähtyään: "I smell Hockey!"
  • Beibi viihtyi juhlissa erinomaisesti ja tuli myös osoittaneeksi, että tulee äitiinsä unenlahjojen suhteen: infernaalisesta älämölöstä huolimatta nukkumatti korjasi satonsa, ja äipän käsivarsilihakset saivat kunnon treenin rentona röllöttävän pulleroisen kantamisesta.
  • Kakkosjuhlissa seurueeseen oli liittynyt venäläisnainen, joka oli sportannut niin avokaulaista korsettia, ettei sellaista ole tässä saarivaltakunnassa nähty. Aitoon venäläistyyliin neitonen oli iskenyt pöytään oman vodkapullon.
  • Ilta oli päättynyt karaokeen, jossa mies oli onnistunut raakkumaan äänensä pois.

10 faktaa Sapporosta

  1. Sapporon nimi juontaa juurensa ainujen, Hokkaidon alkuperäiskansan, kieleen. Sari poro betsu kääntyy suurinpiirtein "suuri joki, joka virtaa alangon läpi".
  2. Vuonna 1857 Sapporossa oli seitsemän asukasta, nyt lähes kaksi miljoonaa.
  3. Sapporo sijaitsee suurinpiirtein samoilla leveysasteilla Rooman ja Marseillen kanssa.
  4. Sapporo on Japanin helpoiten navigoitava kaupunki. Koko keskusta on ruutukaavoitettu, ja osoitteet ilmoitetaan korttelin ilmansuuntien mukaan, esimerkiksi Etälä 2 Itä 9. Muissa japanilaiskaupungeissa kortteleilla on erisnimet.
  5. Shinkansenit eli luotijunat eivät kulje Sapporoon saakka. Junamatka Tokiosta Sapporoon kestää tällä hetkellä vähintään 10 h ja edellyttää kahta vaihtoa. Luotijunaradan on ilmoitettu avautuvan 2020, jolloin Tokion ja Sapporon välisen matkustusaika lyhentynee 3 h 57 minuuttiin.
  6. Sapporon tunnetuin nähtävyys on Tokeidai, vuonna 1878 rakennettu kellotorni. Se on myös äänestetty Japanin suurimman pettymyksen aiheuttavaksi nähtävyydeksi. (Toim. huom. Huolimatta siitä, että nähtävyytenä kellotorni tosiaankin on melkoinen turhake, sen edustalla olevaan on kuvauspaikkaan jatkuva jono).
  7. Sapporon tunnetuin vuosittainen tapahtuma on Yuki Matsuri eli lumijuhla. Silloin Odori-puiston täyttävät jättiläismäiset lumiveistokset.
  8. Sapporon tunnetuimmat herkut ovat karvainen rapu, Tsingis Khan -lammasvartaat, miso raamen -keitto ja curry-keitto.
  9. Japanilaisten keskuudessa suosittuja tuliaisia Sapporosta ovat piparminttuspray, Savon de Siestan lumihiutaleen muotoiset Hatsuyuki (ensilumi) -saippuapalat, Hokkaidolaisesta riisistä valmistettu Maruta-sake ja Shiroi Koibito (valkoinen rakastaja) -keksit.
  10. Vuoden 2002 jalkapallon maailmanmestaruuskisojen aikana monilta ravintoloitsijoilta jäivät voitot lunastamatta, sillä he eväsivät huligaanien pelossa ulkomaalaisilta pääsyn tiloihinsa.
Sapporo street car

lauantai 16. tammikuuta 2010

Riti rati ralla

Tuuli tuivertaa Sapporossa, mittari on vihdoin värähtänyt reilusti pakkasen puolelle. Samui ne eli kylmää eikös sanotaan hyvänpäivän toivotusten sijasta. Vaikka kaikkia paleltaa, silti kaduilla tepastellaan minimalisessa varustuksessa: kellään -vauvat mukaanlukien- ei ole pipoja eikä hanskoja, takki rehottaa usein auki, ja mikroshortseja näkyy yhtä paljon kuin helteilläkin.

Mietittiin salarimanin kanssa tuiskeessa tallustaessamme, että onko tämä kansa

a) yli-ihmisiä
b) ns. fashion victimeitä
c) vai pelkästään hemmetin tyhmiä

Mene ja tiedä.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Hiusmurheita

Tämän perheen naisilla on hiusmurheita.

Pienempi näyttää pulloharjalta. Isompi siivousmopilta.

Tummatukkaisena syntynyt pienokaiseni kaljuuntui lähes kokonaan kolmen kuukauden ikään mennessä. Tukka alkoi kasvaa pian uudestaan, mutta tällä kertaa ihan vaaleana. Hiusten laatu oli myös muuttunut karkeampaan suuntaan. Nyt vielä lyhyenlainen karva sojottaa suoraan taivasta kohtaan kuin peikolla konsanaan. Komea irokeesi, voisi sanoa.

Minä sitten... voi elämä. Muistan kyllä hämärästi kuulleeni, että synnytyksen jälkeen hiuksia irtoaa järjetön määrä johtuen siitä, että raskausaikana niitä lähtee vastaavasti vähemmän. Mikään ei silti valmistanut minua siihen, että tukkaa jäi kuukausitolkulla käteen nippu joka kerta kuin kosketin siihen. Periaatteessahan hiusten pitäisi olla vain niitä, jotka jäivät raskausaikana irtoamatta. Silti tuntuu, että ennen paksuhko tukkani on nykyään vain hiirenhäntä. Oudointa on se, että hiusten malli tuntuu katoavan hetkessä leikkauksen jälkeen, kun hiukset irtoavat tukottain.

Eikä pelkästään määrä, vaan myös laatu on muuttunut. Hiuksistani on tullut entistä karheammat. Hiusmuotoilijani Sano-san (jonka luoksen tekemästä ensivisiitistä olen kertonut aikaisemmin) myy minulle joka kerta jonkun uuden hoitotuotteen, jonka hän uskoo tuovan hiuksiini uutta ryhtiä ja säihkettä. En ole kyllä raaskinut kertoa, että minkäänlaiset pelastusyritykset eivät tuo niihin samanlaista kiiltoa kuin japanilaisilla on luonnostaan.

Kylppärin peilikaapissa olisi vielä yksi valttikorttia käyttämättä. Otin Suomesta mukaani omien hiusteni väristä väriainetta. Nyt tarvitsee vain ylipuhua salariman henkilökohtaiseksi hair color stylistikseni...

torstai 14. tammikuuta 2010

Flush

Insinöörin kanssa avioitumisessa on sellainen huono puoli, että omat tekniset taidot tuppaavat ruostumaan. Ja minä en ole sellaista tyyppiä, että jaksaisin väen vängellä kaikkien laitteiden nappulat opetella, jos ei kerran ole ihan pakko.

Tänään olin puutteellisen tietämykseni johdosta lähellä joutua ns. liemeen.

Aamutoimilla kylpyhuoneessa vauva pitkästyneenä kurotti kinttunsa ja varsin harkitun oloisesti painoi kylpyammeen paneelin nappulaa varpaalla. Sen jälkeen kannen alta alkoi kuuluakin suhina. Kappas vain, amme alkoi täyttyä jostain venttiilistä, jota en ollut ennen huomannutkaan. Minulla ei tietenkään ole mitään käsitystä ko. paneelin käytöstä. Ei kun vaan hätäisesti sitten painelemaan kaikkia mahdollisia namiskoja. Ennen kuin sain vedentulon pysähtymään, olin huomannut, että
  1. kylpyhuoneesta saa kaiutinyhteyden olohuoneeseen
  2. paneelissa asuvalla naisella on paljon asiaa
Yksi asia jäi kuitenkin siinä vaiheessa huomaamatta. Tulin nimittäin sulkeneeksi vedenlämmityksen kokonaan.

Nyt sitten sormet ristissä toivon, ettei vauvalle tule ns. iso hätä ennen kuin tässä taloudessa tulee taas lämmintä vettä.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Parasta Japanissa

Olen perusluonteentani onnellinen ja tyytyväinen ihminen. Ilahduttamiseeni ei paljon vaadita, sillä tuppaan katselemaan asioita positiivisestä vinkkelistä. En myöskään jää suremaan ns. kaatunutta maitoa, sillä en näe tarvetta jäädä vatvomaan asioita, joihin en voi vaikuttaa.

Sen lisäksi, että elämä noin ylipäätään on mielestäni kliffaa, saan onnellisuuskohtauksia. Sellaisia, joissa elämä näyttäytyy ei pelkästään kivana, vaan aivan huippuhienona. Tänään vaunuja lumisessa kaupungissa lykkiessäni sain onnellisuuskohtauksen siitä, että asun täällä Japanissa.

Tässä asioita, mitkä täällä juuri nyt ovat parhaita:

Sana: Sumimasen. Käytetään mm. anteeksipyyntönä, kiitoksena ja huomionherättäjänä.
Kohteliaisuus: Yleinen toisten ihmisten huomioon ottaminen
Ruokakaupat: Kaikki on tuoretta ja laadukasta -ei pelkoa valmismarinadeihin törmäämisestä. Markettien lisäksi konbiinit eli pienet päivittäistavarakaupat ovat auki 24/7, ja meiltä minuutin kävelymatkan sisällä niitä on viisi.
Ruoka: Japanilainen ruoka on vienyt kielen mennessään -sekä sentit vyötäröltä! Aion Suomessakin jatkaa muuttuneella ruokavaliolla. Eritysherkkujani ovat nykyään nigirisushi ja inarisushi.
Juomat: Vihreä tee ja ginger ale.
Herkut: Roycen jäätelöt, LeTaon suklaa.
Aikataulut: Täällä junat, bussit ja metrot lähtevät ja saapuvat juuri eikä melkein aikataulunsa mukaisesti.
Luonto: Hokkaidolla on kaikkea, mitä pidän kauniina: vuoria, vehreyttä ja jylhiä rantoja, tulivuoria, vuorten kainolossa olevia järviä, vesiputouksia.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Kuuminta hottia

Legginssit ovat asuste, joista jokaisella tuntuu olevan mielipide. Toisten mielestä ne sopivat asuun kuin asuun, toiset eivät "pitkiä tykkejä" suostuisi julkisella paikalla käyttämään vaikka henkeä uhattaisiin. Muotilehdet ovat uhonneet leggareiden olevan so last season jo viimeiset viisi vuotta, mutta yhä edelleen niitä vilkkuu hameiden ja mekkojen alta -myös täällä Japanissa.

Jos vielä luulet, että legginssit ovat ainoastaan naisten asuste, olet muodin suhteen auttamattomasti jälkijunassa. Japanilainen trenditietoinen kaksi- ja kolmekymppinen mies pukeutuu nykyään nimittäin megginsseihin.

Katso vaikka!

tiistai 5. tammikuuta 2010

Yadayada

Bloggaustauko venähti odotettua pidemmäksi, vaikka Nisekosta palattiinkin jo sunnuntaina. Sydäntä kirpaisi jättää vuoret taakse, mutta onneksi seuraava useamman päivän reissu on tiedossa noin kuukauden päästä, jolloin saamme mukaamme taas suomi-vieraita. Sitä ennenkin varmaan tulee lähdettyä mäkeen jonnekin lähemmäksi.

Reissu oli kuta kuinkin täyden kympin arvoinen. Nisekoon lähdettiin hakemaan puuterilunta, hyvää ruokaa ja lööbailua koko perheen kanssa. Kaikkea saatiin yllin kyllin. Majoitukseen panostettiin tällä kertaa enemmän, ja Hokkaido Tracksin viihtyisään studioon olisi voinut jäädä koko talveksi...

Paluun jälkeen on tullut harrastettua urakalla japanilaisten vuoden vaihteen jälkeistä huvia eli aleostoksilla käyntiä. Täällä valikoima & alennusprosentit (joskin myös väentungos) ovat aivan eri sfääreissä Suomen kanssa. Kotimaassa tuntuu usein suoraan sanottuna siltä, että kunnolliseen aleen päätyy vain se tavara, jota kukaan muu ei huoli.

Aikaa on hurahtanut myös kevään kalenterin sumplimisessa. Meille on näillä näkymin tulossa viisi seuruetta vieraita Suomesta huhtikuun puolenvälin ja toukokuun lopun välillä. Jotenkin aivan uskomattoman hienoa, että niin moni jaksaa lennähtää tänne asti. Sormet ja varpaat ovat nyt ristissä, että kaikille löytyy sopiva aukko kalenterista.

Mietintämyssyssä on nyt myös, mitä muita kuin laskureissuja haluamme itse tehdä kevään aikana. Varsinkin golden weekin majoituksia pitäisi alkaa miettiä, emme halua kokea samaa kohtaloa kuin syksyisen silverweekin aikaan, jolloin hotellit myivät mattimyöhäisille laidastaan eioota.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Hyvää uutta vuotta!

Nisekossa tuuppaa lunta taivaan täydeltä. Mies soitti ja sanoi, että snorkkelille olisi käyttöä. Omaa vuoroa odotellessa...

Erinomaisen hyvää tiikerin vuotta kaikille lukijoille!

uusi vuosi


Related Posts with Thumbnails