perjantai 19. helmikuuta 2010

Pieni kitaraoppilas

Perjantai, ihanaa. Salariman on saapunut kolmen yön reissulta kotiin, ja siitä ovat iloisia ja huojentuneita sekä minä että pikkuinen. Viime aikoina on tuntunut siltä, että olen täällä niin kovin kaukana kaikista. Ystävistä, joita tekisi mieli halata ja lujaa. Liikaa surullisia uutisia. Onneksi myös valopilkkuja.

Pieni kitaraoppilas 2

Arki taaperoikää kiivaasti lähestyvän pikkuisen kanssa on muuttunut täydellisesti. Päiväunia nukutaan useimmiten kahdet lyhyenlaiset, ja muun ajan saankin vahtia silmä kovana paikasta toiseen kiihtyvällä vauhdilla konttaavaa menijää. Lohdusta pääsee tarjoamaan useamman kerran tunnissa, kun seisomaharjoitukset päättyvät takaraivo edellä kanveesiin. Timber!! Hieman kaiholla muistelen syksyä, jolloin ehdin kaiken muun ohella ahmia kirjoja. Nyt olen lukenut Richard Yatesin Revolutionary Roadia jo lähemmäs kuukauden...

Pieni kitaraoppilas 1

Mutta pääsääntöisesti nautin yksinkertaisesta arjestamme. Nämä perjantait ovat ihan parhaita. Mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin isän ja tyttären yhteinen riemu. Tänään sen sai aikaan kitara, jota tuleva musikantti (?) on jo ahkeraan käynyt näppäilemässä.

Hyvää viikonloppua, lukijat! Voikaa hyvin!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Halaus ja pusu :)

Hyvää viikonloppua koko perheelle!

Tiina

Anu kirjoitti...

Itelles! :)

Kenza kirjoitti...

Voi sitä pikkuista :) Vaikka kaukana olette niin onneksi nykyaika mahdollistaa yhteydenpidon monin tavoin niiden tärkeiden ihmisten kanssa. Nautinnollista viikonloppua perheen kanssa! :)

Anu kirjoitti...

Kiitos! Juu ei tästä mitään tulisikaan jos ei olisi tätä nykytekniikkaa olemassa :)

Related Posts with Thumbnails