perjantai 12. helmikuuta 2010

Puffy skirt eli havannointia pukeutumisesta

Jos blogia seuraa joku, joka katsoi 90-luvulla pyörinyttä Seinfeld -sitcomia, hän saattaa ehkä muistaa puffy shirt'in viidenneltä tuotantokaudelta. Jaksossa Jerry tulee vahingossa luvanneeksi aloittelevalle muotisuunnittelijalle, että hän pitää yllään suunnittelijan röyhelöpaitaa Today Shown kuvauksissa, koska ei saa selvää mumisevan suunnittelijan kysymyksestä, eikä kehtaa pyytää häntä toistamaan sitä useampaan kertaan.


Alennusmyyntien aikaan kannoin kotiin jotain, joka sai miehen lausahtamaan "Ei hyvää päivää -sä olet ostanut puffy skirtin!"

Ja toden totta. Todellakin menin ja ostin Vivienne Westwoodin pöyhkeän ja pullean, tuulipukukankaisen, untuvatäytteisen hameen.

Ta-da-da-daa, saanko esitellä

the puffy skirt!

Puffy skirt

Ulkomailla asuminen on kirkkaimmin havainnollistanut minulle sen, kuinka paljon pukeutuminen onkaan sidottu aikaan, paikkaan, kulttuuriin, ympärillä oleviin ihmisiin ja "ajan henkeen". Sitä helposti kuvittelee, että koska ei juokse ketjumuotiliikkeissä hankkimassa joka sesonki jotain trendikamaa (tai oikeammin niiden kopioita), olisi jotenkin immuuni muodille. Vaan ei. Kerta toisensa jälkeen olen joutunut toteamaan, että vaikka en trendin harjalla ratsastaisikaan, niin kummasti sellaiset asiat alkavat näyttää omaankin silmään hyvältä, mitä näkee paljon. Omassa tyylissä voi säilyä sama henki, mutta koko ajan se kehittyy muodin mukana, ehkä hieman jälkijunassa ja valikoivasti poimien, mutta kuitenkin.

Katsotaanpa.

1996:
Läksin Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi Leviksen 501-farkuissa, flanellipaidassa ja doctor martenseissa. Palasin takaisin jättimäisissä hip-hop -henkisissä lökäpöksyissä ja paidoissa, jotka pian siirtyivät isäni mökkipaidoiksi... Hauska oli seurata myös eurooppalaispoikien muutosta. Pian nuo pitkätukkaiset ja tiukkafarkkuiset pojat kynivät päänsä ja paljastivat kalsareidensa värin roikkuvien Hilfigereiden kauluksesta.

2002:
Läksin vaihto-opiskelijaksi Pariisiin aika perinteisenä opiskelijana, boot cut -farkuissa ja värikkäissä trikoopaidoissa. Parissa kuukaudessa värikkäät vaatteet oli haudattu kaapin perukoille, ja tilalle oli hankittu mustaa, mustaa ja mustaa. Samalla vaatteiden linjat kapenivat ja kenkien korot kasvoivat.

2009:
Ennen Japaniin muuttoa pukeuduin aika simppelisti. Mustaa, harmaata ja valkoista. Mekkoja ja hameita, neuleita, kapeita farkkuja, saappaita ja ballerinoja. Yksinkertaista, tavallista, tylsää. Ei missään tapauksessa mitään näyttävää. Japanissa kuitenkin kaikki, miehet ja naiset, pukeutuvat aina viimeisen päälle, monet hyvinkin näyttävästi, hauskasti tai erikoisesti. Muistan, kun ensimmäisellä visiitilläni vaihdoin Nagoyassa konetta, ja katselin perässäni sisään tulevia ihmisiä. Luulin vilpittömästi, että samalle lennolle oli tulossa japanilainen poikabändi. "Bändin" n. kolmannenkymmenennen jäsenen kohdalla tajusin, että ne pretty boyt olivatkin ihan tavallisia pulliaisia, Japanin standardeilla.... Asukokonaisuudet ovat selkeästi tarkasti harkittuja, eivätkä ikinä tylsiä. Yhtäkkiä kaikki erikoinen on alkanut näyttämään minunkin silmääni kivalta. Asussa saa olla jotain näyttävää, ihan arkenakin.

Niin, että tuo puffy skirt, sitä ei siis todellakaan ole juhlahameeksi hankittu. Tepsuttelen sillä ihan arkisin asioilla tuolla kaupungilla :)

Mites te muut ulkomailla asuneet/asuvat, oletteko huomanneet samaa ilmiötä?

16 kommenttia:

mizyéna kirjoitti...

Allekirjoitan samaa! Mun pukeutuminen on muttunut vielä naisellisemmaksi ja huolitellummaksi suomesta muuton jälkeen.

Toi hame on söde ja kivan värinen. Mutta toi Seinfeldin paita on ihan järkky :D

Ansku kirjoitti...

Tutulta kuulostaa! Asumme aivan keskustassa, enkä kyllä lähtisi ihan missä tahansa kamppeissa ulos. Pukeudun yleensä yltiönaisellisesti kopiseviin korkokenkiin ja hameisiin, mutta on minulla sentään farkkujakin. Suomessa elin farkuissa... Teen myös monesti löytöjä värikkäämmistä kaupoista, kuten Desigualista ja Custo Barcelonasta, ja ne vaatteet kyllä herättävät Suomessa vieraillessa joko kummastusta tai ihastusta :).

suklaasydän kirjoitti...

Joo! Japanissa aloin pukeutumaan paljon tyttömäisemmin, taisin ekan kerran ostaa itse hameitakin. Alpeilla elin sporttivaatekuplassa ja nyt Lontoossa oon tykästyny klassiseen tms.

Kenza kirjoitti...

Mä taas olen alkanut elämään verkkari- ja farkkukautta :) 6 toimistovuoden jälkeen Jenkeissä ja Suomessa olen nauttinut siitä, että ei tarvi pukeutua! Viim. 6 vuotta olen myös kulkenut lähes aina korkkiksissa, jopa fillaria ajaessa, mutta nekin on saaneet lentää nurkkaan kun tänne muutettiin :) Mutta tarvittaessa osaan kyllä myös pukeutua tyylikkäästi. Ihastelen kyllä aina täällä vaatekauppoja ja varsinkin Barcelonan erikoisuuksia, mutta toistaiseksi ne on saaneet jäädää kaupan hyllyille. Ehkä sitten kun laihdun :) (eli ei koskaan..:P)

Anonyymi kirjoitti...

olipa hauska postaus ;). en ole tietoisesti kiinnittanyt asiaan ikina huomiota, mutta taitaa se asia tosiaan olla noin - muuttaessa paikasta toiseeen "loytaa itsestaankin uusia puolia".
kuvailusi omasta tyylistasi kuullosti myos kovin tutulta...;)
mainio hame - kelpaisi mullekin! kirjotelepa joskus toisenkin kerran vaatejutuista - mitaan muotiblogia en silti tarkoita ;). mukavaa viikonloppua...puuterin valkoista? ;)

Vilijonkka kirjoitti...

Juuri näin!

Ameriikan vaihto-oppilasvuonna vaihtui partiotytön metsäasu koulun logoilla varustettuihin collegeihin.

Taideteollisessa opiskelut vetivät tyylin "erikoisemmaksi". Sieltä vaihto-opiskeluvuosi Lontoossa toi järkevyyttä kehiin, öljykangastakki ja goretexkengät pop.

Yksityisyritäjänä Porvoon Vanhassa kaupungissa palautti tyylin löysäksi ja boheemimmaksi.

Kunnes Ranskaan muuton myötä muutuin Naiseksi, hamepituus lyheni, ostin elämäni ensimmäiset korkkarit, käytössä ainoastaan viehättäviä huopakangastakkeja, ostin nahkaisen käsilaukun...

Kunnes alamäki eli Kiina-elämä alkoi; reiluja kävelykenkiä, lämmintä, paksua, kovin korutonta. Hameista en sentään vielä ole luopunut, mutta käsilaukku vaihtui kameralaukkuun.

Ympäristö vaikuttaa kovastikin, samoin elopainotilanne!!!

Anonyymi kirjoitti...

Hauska hame!

Nyt kun kerran aloit muoti-/vaatebloggailla, niin avaathan meille vähän beibinkin vaatekaappia ;)

Terkuin, Maria

Anu kirjoitti...

Täälläpä on käynyt normaalia enemmän vilskettä, kiitos kaikille kommentoineille!

mizyéna: Kiitos! Toi paita on tosiaan järkky (ainakin miehen päällä), mutta täällä en räpäyttäisi silmäänikään, jos kävelisi vastaan!

Ansku: Espanjattaret ovat tosiaan naisellisia! Noihin värikkäisiin vaatteisiin liittyen, mä olen huomannut ostavani eteläisissä maissa lomaillesani ihan eri värisiä vaatteita kuin Suomessa. Luulen että se johtuu valosta... Suomessa ne ei sitten yhtäkkiä näytäkkään samalta.

anonyymi: Kiitos! Katsotaan, luen kyllä toisten tyyli- ja muotiblogeja, mutat en tiedä, onko mulla aiheesta mitään tän kummenpaa sanottavaa itselleäni... Japanilaisten naisten tyylistä voisi kyllä kirjoitaa. olen niitä pitkällä putkella vähän salakuvannutkin ;)

suklaasydän: Harrasuksetkin tosiaan vaikuttaa. Mä tosiaan hiihtoreissuilla pukeudun esim. hupareihin, joita ei muuten oikein tule käytettyä.

Kenza: Kyllähän se kiinnostus pukeutumiseen menee aalloissa. Mä muistan, kun ostettiin oma asunto ja rempattiin sitä, en yli vuoteen ollut pätkääkään kiinnostunut vaatteista, kiinnostus ja rahankäyttö kohdistui sisustamiseen.

Vilijonkka: Olipa mielenkiintoinen "evoluutiotarina" :) Tuo painojutun muuten allekirjoitan myös.

Maria: Kiitos! Hehhee, tulisi tästä blogista aikamoinen sekametelisoppa... Mitä se toisaalta on jo nyt. Kyllähän mä omasta mielestäni oon beibillekin ihania löytöjä tehnyt :) Joten katsotaan. Japanilaisvauvat on muuten tosia ihanasti puettuja.

Savu kirjoitti...

Ihana hame! Hih, eilen kutsuilla tapasin muutamia Japanin suurlähetystön naisia ja WOW heillä on niin upea tyyli! Kauniita, erilaisia leikkauksia, kerroksia, hillittyjä värjeä. Ja kuulemma kaikki pukeutuvat juhlajuhlissa kerman/luunvalkoiseen?! Joo olen huomannut saman, että pukeutuminen muuttuu ympäristön mukaan. Tyyli/pohjavire säilyy, mutta mausteet tulevat ympäriltä.

Tiina Tee. kirjoitti...

Asuin itse myös pari vuotta Japanissa ja välillä ärsytti kun lähti liikenteeseen vähän rennommissa vaatteissa ja tiesi erottuvansa kilometrien päähän vaatetuksellaan [joo ihan niin kuin en muutenkin olisi erottunut...]. Mutta voi kuinka nyt Suomessa kaipaakaan sitä, että voisi ihan milloin vaan laittaa nätit vaatteet päälle kaupungille lähtiessään, eikä ihmettelisi kukaan!

Tiina Tee. kirjoitti...

Ai niin, ja pakko sanoa, että oma vaiho-oppilasvuosi Brasiliassa muutti silloin myös pukeutumista... enää ei niitä kuvia kehtaisi katsoakaan, miten käytinkin niiin pieniä bikineitä, liian lyhyitä paitoja... ja miten ihmeessä pysyin pystyssä kengillä, joilla silloin iloisesti tepastelin ympäriinsä.

Anu kirjoitti...

Savu: Kuulostaa tutulta tuo kuvailemasi naisten tyyli. Tuosta vlkoisesta en ole ihan varma... että kaikki pukeutuisivat siihen.Perinteinen morsiuskimono on valkoinen, ja vainaja puetaan valkoiseen. Mutta esim. hääseurueet eivät ole valkoisissa.

Tiina Tee: Tosiaan, Suomessa kysytään helposti jos on esim. vähän kivemmassa mekossa liikkeessä että mihin on matkalla... Pitäisi olla kai juhliin menossa :)

arkitehti kirjoitti...

Itse täytyy kyllä tunnustaa, ettei oma käsitys hyvästä pukeutumisesta ihan natsaa sen kanssa, mitä Italiassa kaupassa myydään. Tai jos löytää jotain oikeasti tyylikästä ja laadukasta eikä vain näyttävää, seksikästä tai glitteriä, niin se on sitten myös hintaista. Paradoksaalisesti raahaan Suomen-lomalta matkalaukun täydeltä jotain Stockan basicseja :O

Anu kirjoitti...

Hei arkitehti! Mulla on samansuuntaisia muistoja opiskeluajoista Milanon-visiitiltä. High endiin ei ollut varaa, ja lopuissa kaupattiin tosiaan juurikin sitä glitter-osastoa!

Täytyy tunnustaa, että äitini on shipannut mulle tänne mm. villatakin Suomesta suosikkimerkiltäni, heh.

Minna kirjoitti...

1990-luvun alussa silloinen työkaveri kertoi Jenkeissä viettämistään ajoista. Sanoi, että aluksi ihmisten pukeutuminen oli niiiin kummallista - ja puolen vuoden kuluttua huomasi kävelevänsä itse ruutuhousuissa. Ja tämä oli ennen ruutuhousuinvaasiota Suomeen.

Olen Seinfeld-friikki (kans?).
Elämässä tulee ajoittain seinfeld-tyylisiä kysymyksiä ja tilanteita, mikä tuo sarjan heti mieleen. Se on edelleen parasta, mitä telkkari on mulle ikinä sarjoina näyttänyt. Nyt dvd:t on aina valmiina.

Anu kirjoitti...

Jeps, tuunnustaudun myös Seinfeld-friikiksi. En jaksa katsoa telkkaria täällä, joten meillä pyörii iltaisin DVD:llä Seinfeldit ties kuinka monetta kertaa... Ja yhä vaan kuoliaaksinauran itseni. Ehdottamasti paras sitcom ikinä!

Related Posts with Thumbnails