perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kohtaamisia

Suklaasydän kyseli taannoin mietteitäni japanilaisista. Ajatuksissani on ollut kirjoittaa aiheesta pidempi juttu, mutta valitettavasti harvoin on mahdollisuutta keskittyä niin pitkään, kun sellaisen jutun jäsentäminen vaatisi.

Ajattelin kuitenkin tänään jakaa kanssanne, millaisia päivittäisiä kohtaamisia minulla on minulle entuudestaan tuntemattomien japanilaisten kanssa. Ne nimittäin aika usein kolkuttelevat absurlandian portteja.

Istuin tänään kauppareissun jälkeen Starbucksissa hörppimässä frappucinoa. Beibi leikki tyytyväisenä rattaissa lelullaan.

Viereiseen pöytään tuli noin kaksikymmenvuotias nuori mies. Heti istuuduttuaan hän kurkkasi hymyillen rattaisiin ja kysyi tytön nimeä. Jatkoimme jutustelua vauvan iästä ja muusta vastaavasta, kehnon kielitaitoni puitteissa. Seuraavaksi nuori mies kysyi, saisiko hän ottaa vauvasta kuvan. Mikäs siinä, ja niin iPoneen räiskäistiin monta kuvaa iloisesti nauravasta vauvelista.

Tämän jälkeen jatkoimme kahvejemme hörppimistä. Sivusilmällä huomasin, että nuori mies piirteli lehtiöön jotain. Pian hän vilauttikin vihkostaan: siinä oli luonnoksia tyttösestäni. Pyysi vielä kirjoittamaan vihkon laitaan vauvan nimen muistoksi.

Suomessa pitäisin varmaan tällaista kohtaamista vähintään epäilyttävänä. Täällä nämä ovat niin arkipäivää, etten edes seuraavana päivänä muista niitä. Länsimainen vauva on pienimuotoinen nähtävyys. Moni kertoo, että kerta on ensimmäinen.

7 kommenttia:

Kenza kirjoitti...

Suloista! Japani ei taida olla pikkulapsiperheiden ykköslomailukohde, että sikälikään en ihmettele, etteivät ole törmänneet. Me oltiin aikanaan Thaimaassa lasten kanssa kuopuksen ollessa 1v ja silloin munkitkin pysähtyivät lapsukaisia ihmettelemään. Nykyisin taitaa olla niin suosittu lomailukohde suomalaisten ja pohjoismaisten perheiden keskuudessa, että pellavapäät eivät varmaan niin ihmeesti herätä huomiota. Toisaalta, voi olla että noihin pieniin pellavapäihin liittyi joku taikausko, en muista enää :)

-Jassu- kirjoitti...

Tuo on oikeasti aika hämmentävää ja täällä kun heitä täällä näkee turisteina, niin kyllä siinä välillä kulttuurierot kalahtelevat.

Vuosia sitten työskennellessäni päiväkodissa lähdimme lasten kanssa Tuomiokirkkoa katsomaan. Lapset kulkivat nätisti parijonossa pitkin kirkon käytävää, kun paikalle pölähti japanilaisturisteja. Siitä sitten aivan pokkana alkoivat räpsiä lapsista kuvia ja tälläytyivät itse viereen poseeraamaan. Yhdelle lapselle tunkivat dollarin setelin käteen kuvauspalkkioksi 8-O Säntäsipä yksi 150cm "pitkä" mies minunkin kylkeeni ja kättä vyötärölle asettamaan. Taisin olla 173cm + korot sekä silloinen räikeän punainen tukka päässäni olla niin eksoottinen näky...

MrsAgatha kirjoitti...

Aika suloista tuommoinen mun mielestä! =)

Ja ehkäpä lievän pelottavaa että tosiaan jos joku Suomessa käyttäytyisi noin niin herkempi olisi jo poliisia soittamassa paikalle... =D (Ja kyllä mäkin olisin hyvin epäluuloinen!)

Leija kirjoitti...

Joo, kulttuurierot ovat tässä(kin) asiassa ilmeiset...

Törmäsin samantyyppiseen tilanteeseen pari viikkoa sitten Thaimaan-lomalla, kun selvästi japanilaiset turistit, äiti ja tytär, olivat aivan innoissaan brittivauvasta. He muun muassa pitelivät vauvaa sylissä pitkiä aikoja. Ehdin jo vieressä ajatella, että niinköhän tässä nyt on tapahtumassa jonkinlainen kidnappaus... Suomalaista epäluuloa!

pinea kirjoitti...

Pieni viesti vain: blogissani on sinulle tunnustus!

suklaasydän kirjoitti...

Heh, tuttu juttu. Mä jouduin usein poseeraamaan täysin tuntemattomien kanssa, varsinkin jos kävi jossain turistipaikoissa. Silloinen kaukaasialainen poikaystävä (pitkä, blondi, sinisilmäinen) joutui taas useamman kerran salakuvaamisen uhriksi junassa matkustaessaan.

Näitä sinun juttujasi täällä on muuten todella mukava lukea kun tulee aina mieleen omia hauskoja muistoja :)

Anu kirjoitti...

Kenza: Tokiossa näkyy kyllä länsimaalaisia lapsiperheitä ihan kohtalaisesti, mutta käsittääkseni nämä vaaleat sinisilmäiset lapsoset keräävät sieläkin huomiota.

Jassu: Hih, hauska stoori. Kyllä sä tuolla pituudella olet japanilaisten mielestä ihan amazoni! :)

Mrs Agatha: Onhan se aika liikkistä. Varsinkin kun nuoret pojat/miehet ovat täällä yhtä innokkaista ihastelijoita kuin naiset!

Leija: Se on muuten jännä miten täällä o kadonnut kaikki epäluuloisuus kun on niin käsittämättömän turvallinen tämä maa. Tavart voi huoleti jättää minne vain jne.

Pinea: Pitää tulla kurkkaamaan!

Suklaasydän: Musta ois edelleenkin niin hauska kuulla sun muisteloita, ihan ilman niitä kuviakin! Sä sait kuitenkin niin erilaisen perspektiivin asuessasi japanilaisperheessä. Mun kokemus jää kyllä väkisinkin pinnalliseksi jos omaan vaihtarivuoteen vertaa.

Related Posts with Thumbnails