torstai 29. huhtikuuta 2010

Ready, Steady, Go!

Omat matkatavarat pakattu                                 -check
Beibin matkatavarat pakattu                               -check
Jääkaappi tyhjennetty pilaantuvasta ruoasta      -check
Kämppä siedettävässä kunnossa                          -check
Iloinen lomafiilis                                                  -check

Nää lähtis nyt kohti Fukuokaa!

Nähdään viikon päästä! :)

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Tulivuoriretkellä

Eilen suuntasimme vieraamme kanssa kohti Toya-järveä, tarkoituksena ihastella alueen kolmea tulivuorta ja vierailla yhdessä alueen onseneista. Usu-tulivuori on helppo retkikohde, koska sen rinteitä kiertää polku, jonka varrelta voi kurkkia useampiin höyryäviin kraatereihin. Viimeksi Usu on purkautunut vuonna 2000, aiheuttaen melkoista tuhoa läheisille kylille ja kaupungeille.

tulivuoriretki1

Parin tunnin matka taittui sukkelasti kuulumisia vaihtaen.

tulivuoriretki4
Järven rannalla olevassa Toyan kylässä on hyvin omanlainen tunnelmansa. Ystäväni 
mielestä se muistutti Villi Pohjola -sarjan Cicely-kylää.
Rannalla on jättiläismäisiä onsen-hotelleja. Päivän päätteeksi mekin kävimme makailemassa yhdessä.

tulivuoriretki7

tulivuoriretki6
tulivuoriretki5

Usu-zan on niin kutsuttu stratovulkaano, eli sillä on useita kymmeniä, ellei jopa satoja kraatereita. Volkaaninen höyry haisee aivan mädälle kananmunalle.

tulivuoriretki3
Kraaterilampi oli huikaisevan vihreä.

tulivuoriretki2
Toya-järven keskellä olevat sokeritopan muotoiset saaret ovat auringon laskiessa kaunis näky, 
vaikkeivat puut olekaan vielä lehdessä.

tulivuoriretki8

Vieraiden kanssa kiertelemisessä on sekin hauskuus, että maisemia, ihmisiä ja asioita pystyy itsekin katselemaan tuorein silmin. Yllättävän nopeasti kuitenkin monet jutut muuttuvat arkisiksi.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Hip huraa!

Tuhkakäärme väistyi eilen sen verran, että lapsuudenystäväni pääsi hyppäämään Tokion koneeseen ja on juuri laskeutunut sinne. Kyllä joutui jännittämään. Koomista asiassa oli se, että yksi ystäväni suurimmista kiinnostuksenkohteista täällä oli nimenomaan tulivuoret. Oli kuulemma yhtäaikaisesti itkettänyt ja naurattanut, kun sitä tulivuoren tuhkaa sai ihmetellä alkuviikosta omasta ikkunasta Suomessa...

Huomenna hyppäämme autoon ja teemme heti alkuun tulivuori- ja onsenretken. Toivottavasti Yotei näyttäytyy koko komeudessaan.

Yotei at sunset


Yhtä onnellinen tilanne ei sen sijaan ole edellisillä, yhä Nagoyassa jumittavilla vieraillamme. Kiitettävästi ovat kuitenkin yhä jaksaneet leikkiä turrea. Myös appivanhempieni reissusuunnitelmat muuttuivat. Heidän piti hypätä koneeseen keskiviikkona ja suunnata ensin Tokioon, mutta reissu siirtyi viikolla eteenpäin. Nyt näyttää kuitenkin lupaavalta, että tapaamme heidät viikon päästä Etelä-Japanin kierroksella.

Yksi jännitysmomentti liittyy siihen, että salarimanin pitäisi tässä välissä käydä pyörähtämässä Ruotsissa parin päivän reissu. Pahimmissa painajaisissani Katla purkautuu sillä aikaa, ja olemme eri mantereilla koko loppukevään.

Blogissa lienee suht hiljaista seuraavan kaksi viikkoa. Yritän ehkä jonkinlaista kuvapäivitystä tehdä ennen omaa matkaa.

Siihen asti mukavia kevätpäiviä kaikille!

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Käytännön vinkkejä Japaniin vaippaikäisen kanssa matkustaville

Tätä juttua olen kirjoittanut pitkään ja hartaasti moneen otteeseen, varsinainen ikuisuusprojekti. Valitettavasti tällaisten pidempien ja perusteellisempien juttujen kirjoittaminen alkaa olla sula mahdottomuus. Mutta tässä se nyt on: käytännön vinkkejä vaippaikäisten kanssa Japaniin matkustaville!

Yleistä

Ensinnäkin, Japani on mielestäni varsin lapsiystävällinen maa matkailla. Lapsiperheet on otettu pääsääntöisesti kohtuullisesti huomioon. Myös japanilaiset itse ottavat lapsensa kaikkialle mukaan. Esimerkiksi tavallisissa ravintoloissa näkee enemmän vauva- ja pikkulapsiperheitä kuin Suomessa.

Kaikki asiat eivät toimi kuitenkaan samalla tavalla kuin Suomessa (niistä alempana), ja joitakin hankaluuksiakin täällä kyllä kohtaa. Ikävin niistä on tupakointi, joka on varsin yleistä, ja sallittua hyvin monissa ravintoloissa. Toinen taas on väentungos. Jopa matkarattaita saattaa olla hankalaa saada mahtumaan esimerkiksi junaan. Itse kannankin omaa lastani reissatessa enimmäkseen liinassa/repussa. Hokkaidolla on kyllä pääsaareen verrattuna sen verran väljää, että täällä mahtuu pienillä rattailla liikkumaan.


Vaipat

Tavarataloissa ja ostoskeskuksissa on laidastaan erilliset hoitohuoneet lapsille. Myös isommista ravintoloista löytyy vähintään naisten vessasta seinästä taitettava vaihtopaikka. Japanilaiset eivät pese lastensa peppuja ainakaan julkisilla paikoilla juoksevan veden alla, vaan kantavat mukanaan kosteuspyyhkeitä. Erillistä pesupaikkaa ei siis hoito-/wc-tilosta löydy.

Vaippoja ei Suomesta poiketen myydä tavallisissa ruokakaupoissa tai konbiineissa (eli 24 h auki olevat pikkukaupat), vaan ne pitää hakea vauvatarvikekaupoista (esim. Akachan Honpo, Babies ''R'' us tai Toys ''R'' Us) tai isommista drug storeista. Kansainvälisiä merkkejä, kuten Liberoa ja Pampersia, on täälläkin saatavissa, tosin niiden pakkaukset ja kokoluokat ovat vähän erilaisia. Pakkauksessa on kuitenkin aina selkeästi merkitty kilorajat, ja kuvasta näkee, onko kyseessä housuvaippa vai tarravaippa.

Kestovaipat ovat myös täällä yleisesti käytössä, eikä kukaan hätkähdä, jos hoitohuoneessa sellaisen kaivaa esille.
Ruokinta

Julkisella paikalla imettäminen on täällä erittäin harvinaista. Ihan pienen vauvan nälkä ei kuitenkaan tunnetusti aikaa eikä paikkaa kysy. Jos imettämään joutuu julkisella paikalla, suosittelisin olemaan mahdollisimman diskreetti, ja laittamaan esimerkiksi hartiahuivia suojaksi. Ensi sijassa kehottaisin kuitenkin käyttämään varta vasten tehtyjä imetystiloja. Oikeastaan kaikissa tavarataloissa ja ostoskeskuksissa on oikein siistit ja viihtyisät sille varatut tilat.

Korviketta saavan vauvan kanssa matkailu täällä on hieman hankalampaa. Myynnissä ei nimittäin ole muita kuin jauhemaisia korvikkeita, ja nekin ainoastaan japanilaisia merkkejä. Pakkauksien annosteluohjeista voi olla hankala saada selvää. Omat ystävämme ratkaisivat asian siten, että he toivat puolivuotiaallensa kaikki hänen tarvitsemansa tuttelit mukana. Korvikkeita myyvät vaippojen tapaan vauvatarvikekaupat ja isommat drug storet.

Purkkiruokien maut voivat olla ovat suomalaisille hieman eksoottisia (kuten turskaa, hevosta ja maksaa). Ylipäätään tavallisemman kuuloisissakin ruoissa on minun mielestäni selkeästi japanilainen maku, mikä voi ainakin nirsompien vauvojen kanssa olla ongelmallista. Purkkiruokia myydään vain harvoissa marketeissa, eli nekin pitää erikseen hakea vaippojen ja korvikkeen tapaan vauvatarvikekaupoista tai suurista drug storeista. Suomalaisille tuttujen viljalajien puurohiutaleita ei täältä löydy, sen sijaan esimerkiksi maissi- ja riisipuurohiutaleita kylläkin.

Ravintoloissa lasten kanssa ruokailu poikkeaa myös Suomesta. Erillisiä lastenannoksia ei useimmissa paikoissa ole. Lapsille ei välttämättä muutenkaan tilata omia erillisiä ruokia, sillä useimmissa ravintoloissa ruoat tilataan joka tapauksessa koko seurueelle yhteisiksi. Lapsille tuodaan usein automaattisesti oma pieni lautanen, jolle vanhemmat voivat annostella ruokaa.

Huomion arvoista on sekin, että monissa ravintoloissa ei ole lainkaan haarukoita, lusikoita ja veitsiä tarjolla, vaan ainoastaan syömäpuikkoja. Täällä jo hyvin pienet lapset käyttävät niitä sujuvasti. Kantaisin siis puikkoihin tottumattomalla lapsella mukana lusikkaa ja haarukkaa.

Hotellit

Japanilaiset hotellihuoneet ovat todella pieniä, joten etukäteen kannattaa tarkistaa, voiko sinne saada lapselle erillisen pinniksen/muun sängyn.

Kysykään ihmeessä, jos jotain tulee mieleen! Ja hyvillä mielillä lähtisin pienokaisten kanssa matkaan! Tämä on niin hyvin organisoitu ja turvallinen maa, että matkan pitäisi kyllä sujua. :)

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Pieni toive

Hyvä Eyjafjalla,

olemme kuulleet Sinua. Itse asiassa puoli maailmaa lienee pysähtynyt kuuntelemaan Sinua. Ymmärrän tarpeesi vallan hyvin; itse kunkin on toisinaan päästettävä höyryjä pihalle. Mutta vienosti esitän hartaan toiveen. Voisitko mitenkään -mitenkään- hieman rauhoittua, vedellä hetken henkeä. Mieluusti laskisimme Nagoyassa odottelevat vieraamme kohden kotia, ja toivottaisimme ensi viikolla tervetulleiksi seuraavat.

Onegaishimasu!

Anu

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Tällä viikolla pinnalla

  • Kevät on täällä toooodella myöhässä. Ja sehän hatuttaa. Suurin piirtein Etelä-Suomen kanssa samaa tahtia mennään -paitsi toissapäivänä täällä satoi vielä lunta! Onneksi kuitenkin useinpina päivinä nousee 10 asteeseen ja sääennustus lupaa +15 °C. Sakura (kirsikan kukinta) kuitenkin menee varmastikin reilusti toukokuun puolelle. 
  • Pienokaiselle hankittiin kävelyvaunut ja siitäkö vasta riemu syntyi. Sangen mukavasti sujuu jo kävely kärryn kanssa.
  • Vierastusta on alkanut myös esiintymään, joskin harvakseltaan edelleen. Jostain syystä pelottavat ihmiset ovat aina miespuoleisia. Aivan erityisen pelottava on ruokakauppamme kalatiskin Hokke-mies (en valitettavasti tiedä herran oikeaa nimeä, liikanimi tuli siitä, että hokkea eli eräänlaista makrillia hän kauppaa aina kovaan ääneen). Joka kerta, kun Hokke-mies edes katsahtaa beibiin päin, alkaa mahdoton parku. Nykyään muita myyjiä naurattaa jo valmiiksi, kun tulemme kauppaan. Hokke-mies itse yrittää piiloutua tiskin taakse.
  • Viime viikonloppuna alkoi seitsemän vierailijan vierailuputki (tervetuloa vain kaikille!). Tämä onkin kevään viimeinen viikonloppu, jolloin meillä ei ole ketään kotonamme, ole itse matkoilla tai vieraana jossain. Kaikenlaista pakollista pahaa on suunnitteleilla, kuten kevätsiivous...
Oikein  ja keväistä viikonloppua kaikille!

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Pikaruokaa japanilaisittain

Nykyään tuntuu, että arkipäiviäni hallitsee pyhä kolmiyhtenäisyys: vauvan kanssa puuhailu, ruuanlaitto ja sotkujen järjestely. Millekään muulle ei tunnu enää jäävän aikaa. Sinne tänne puristan aikaa lenkille, sekin jää useimmiten viikonloppuun. Kirjoja luen, mutta etenen toivottoman hitaasti.

Arkiruuanlaittoa helpottamaan on jälleen syntynyt erilaisia rutiineja. Pari kuukautta sitten kerroin Japanissa muuttuneesta ruokavaliostani ja tutustumisestani japanilaiseen keittiöön. Tuon postauksen jälkeen ei aikaa kokeiluille ole enää oikein jäänyt. Laitan ruokaa jopa kolme kertaa päivässä (miehen bento, oma lounas ja illallinen) ja keitän lisäksi aamuisin puuron. Määrä on sen verran suuri, että väkisinkin olen alkanut turvautua usein toistuviin suosikkeihin.

Yksi pöytäämme jatkuvasti löytyvä ruoka on höyrytetyn kasvikset Harumin teriakikastikkeella. Lisukkeeksi sitten vähän lihaa tai kalaa. Kasvisten höyryttämisessä on sekin hyvä puoli, että ne ovat erinomaista sormiruokaa beibille.

Tältä kasvikset näyttävät höyrytyskattilassa (mikä lienee oikea nimi?).

Pikaruokaa

Ja tältä sitten lautasella.

Pikaruokaa2

Teriyakikastike on mukavan kevyt. Ohje siis Harumi's Japanese Home Cooking -kirjasta.

2,5 dl ruuanlaittosakea (mirin sake)
1,25 dl soijakastiketta
1/2-1 rkl hienoa sokeria

Lämmitä mirin sakea kattilassa matalalla lämmöllä 1-2 minuuttia. Lisää soijakastike ja sokeri ja lämmitä toiset 1-2 minuuttia.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Rannoilla tuulee

Fiilistelykuvia päiväretkeltä.

Päiväretkellä1
Päiväretkellä6
päiväretkellä7
Päiväretkellä5
Päiväretkellä4
Päiväretkellä3
Päiväretkellä2

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Ihan pihalla

Katsottiin viikonloppuna Lost in Translation -leffa. Olin nähnyt sen vain kertaalleen elokuvateatterissa, aikana ennen ensimmäistä Japanin vierailua.

Elokuva itsessään oli juuri niin ihana kuin muistin. Oikea rakkaudestunnustus Tokiolle.

Tällä kertaa oli kiva nähdä, millaisia samaistumisen kohteita elokuva herätti. Ja tulihan niitä.

Tuntuu edelleen, että olen jatkuvasti hieman pihalla. Ympärillä tapahtuu asioita, joista en tiedä, mitä ne ovat, miksi ne tapahtuvat ja mitä minun kuuluisi tehdä. Kuten Bill Murray siinä viskimainoksen kuvauskohtauksessa, jossa ohjaaja antaa yksityiskohtaisia ohjeita, ja tulkki toteaa ainoastaan, että käänny katsomaan kameraan.

Viimeksi tällainen kohtaus oli eilen. Asunnossamme lakkasi toimimasta lämmitys. Paneeli vilkutti virhekoodia 355 (tai jotain vastaavaa). Salariman otti ohjekirjasen mukaan töihin ja näytti sitä kollegalleen. Kollega oli soittanut kaasuyhtiöömme ja ilmoittanut salarimanille, että sieltä tulee mies kotiimme kello kolmen jälkeen. Tämän tiedon salariman ilmoitti minulle.

Kello kolme kello soi, ja laskin sisään Kitagasin miehen. Kerroin, että puhuin japania vain välttävästi, etten suuremmin voisi olla asiassa avuksi. Mies totesin asian olevan ookoo ja suuntasi suoraan parvekkeelle. Ihmettelin mitä mies sinne meni, luulin että beibi oli onnistunut härveltämään paneelista säädöt sekaisin. Parvekkeella mies kaivoi meisselit esille ja alkoi härkkiä kaappia, jonka olemassaoloa olin tuskin sitä ennen huomannut.

Puolen tunnin aherruksen jälkeen mies palasi sisälle. Kysyin, oliko asia ok, hän vastasi myöntävästi. Allekirjoitin lappusen, saatoin miehen ovelle.

Edelleenkään ei ollut hajua, mitä oli tapahtunut.

Illalla salariman kertoi, mitä hänelle oli selvinnyt myöhemmin. Meiltä oli mennyt jokin pumppu rikki, ja onnekkaasti takuuta oli ollut vielä kuukausi jäljellä. Sen pumpun Kitagasin mies oli vaihtanut.

Täällä Japanissa asumisessa on hienoa se, että ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita. Monesti he tekevät puolestasi asioita, koska kielitaidottomalle niiden hoitaminen olisi vaikeaa.

Joskus olisi kiva kuitenkin tietää, mitä he tekevät. Vieläpä siilloin kun se asia tapahtuu.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Mainospostia

Jos ei ole tarkkana, saattaa postilaatikosta jäädä mainosposti huomaamatta. Se on tietysti toinen asia, onko se kovin suuri menetys.

Pari päivää sitten laatikosta löytyi tällainen parturi-kampaamon mainoslehtinen. Vertailun vuoksi otin kuvaan mukaan auton avaimet.


Japanilaiset rakastavat kaikkea miniatyyrikokoista, eikä mainostenkaan tarvitse siis olla lainapeitteen kokoisia. Mainoksista emme taida koskaan päästä eroon, joten minusta on ihan positiivista, että jaettavat lappuset ovat ainakin pienikokoisia. Roskaa tulee vähemmän.

Omaa kampaajaani Sano-sania en ole vaihtamassa. Mutta ihan hyväksi yritykseksi tämä lasketaan. 1000 jenin alennus kupongilla, joka mahtuu kätevästi lompakkoon, ja muistuttaa siellä olemassaolostaan. Karttakin löytyy kääntöpuolelta.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Kiitos!

Sydämellinen kiitos jokaisesta edelliseen postaukseen jätetystä kommentista!  Ette uskokaan, kuinka paljon kauniit sananne toivat intoa tähän bloggailuun. Olen lähes liikuttuneena niitä lukenut. Erityisen iloinen olen siitä, että niin moni mainitsi, että on ollut mukava lukea ihan arkisesta elämästäni ja sattumuksista Japanista. Olen jo aikaisemmin tuskaillut muun muassa täällä, että kokemukseni Japanista jää väkisinkin kapeaksi. Siksi olenkin miettinyt, kiinnostaakohan se ketään. Jos asuisin täällä perheettömänä, tekisin varmastikin hyvin erilaisia asioita. Nyt päähuomioni vie kuitenkin pieni bebeni, Japanin tarjotessa elämälleni vain taustakuvan.

Kommenteista löytyi pari kysymystä. Vauvan kanssa Japanissa matkustelusta on minulta kysynyt muutama sähköpostitsekin, joten kirjoitan siitä kokonaan oman postauksensa. Kysymykseen siitä, kuinka kauan täällä vietämme, en ihan vielä vastaa julkisesti. Ihan heti emme kuitenkaan ole Ihmemaasta poistumassa, muuta kuin kesällä lomalla Suomeen.

Monella teistä näyttää olevan myös minulle aikaisemmin tuntematon blogi, joihin tulen heti tilaisuuden tultua tutustumaan.

Näiden mustavalkoisten kuvien siivittämänä haluan toivottaa kaikille oikein värikästä pääsiäistä!

Täällä pääsiäistä ei juhlita, ja oloni on hieman haikea, sillä pääsiäinen on yksi lempipyhistäni.

P.S. Sana on edellisen postauksen kommenttilootassa edelleen vapaa niille, jotka käyvät täällä harvemmin mutta säännöllisesti.

mustavalkoista2

mustavalkoista

mustavalkoista3
Related Posts with Thumbnails