perjantai 9. huhtikuuta 2010

Ihan pihalla

Katsottiin viikonloppuna Lost in Translation -leffa. Olin nähnyt sen vain kertaalleen elokuvateatterissa, aikana ennen ensimmäistä Japanin vierailua.

Elokuva itsessään oli juuri niin ihana kuin muistin. Oikea rakkaudestunnustus Tokiolle.

Tällä kertaa oli kiva nähdä, millaisia samaistumisen kohteita elokuva herätti. Ja tulihan niitä.

Tuntuu edelleen, että olen jatkuvasti hieman pihalla. Ympärillä tapahtuu asioita, joista en tiedä, mitä ne ovat, miksi ne tapahtuvat ja mitä minun kuuluisi tehdä. Kuten Bill Murray siinä viskimainoksen kuvauskohtauksessa, jossa ohjaaja antaa yksityiskohtaisia ohjeita, ja tulkki toteaa ainoastaan, että käänny katsomaan kameraan.

Viimeksi tällainen kohtaus oli eilen. Asunnossamme lakkasi toimimasta lämmitys. Paneeli vilkutti virhekoodia 355 (tai jotain vastaavaa). Salariman otti ohjekirjasen mukaan töihin ja näytti sitä kollegalleen. Kollega oli soittanut kaasuyhtiöömme ja ilmoittanut salarimanille, että sieltä tulee mies kotiimme kello kolmen jälkeen. Tämän tiedon salariman ilmoitti minulle.

Kello kolme kello soi, ja laskin sisään Kitagasin miehen. Kerroin, että puhuin japania vain välttävästi, etten suuremmin voisi olla asiassa avuksi. Mies totesin asian olevan ookoo ja suuntasi suoraan parvekkeelle. Ihmettelin mitä mies sinne meni, luulin että beibi oli onnistunut härveltämään paneelista säädöt sekaisin. Parvekkeella mies kaivoi meisselit esille ja alkoi härkkiä kaappia, jonka olemassaoloa olin tuskin sitä ennen huomannut.

Puolen tunnin aherruksen jälkeen mies palasi sisälle. Kysyin, oliko asia ok, hän vastasi myöntävästi. Allekirjoitin lappusen, saatoin miehen ovelle.

Edelleenkään ei ollut hajua, mitä oli tapahtunut.

Illalla salariman kertoi, mitä hänelle oli selvinnyt myöhemmin. Meiltä oli mennyt jokin pumppu rikki, ja onnekkaasti takuuta oli ollut vielä kuukausi jäljellä. Sen pumpun Kitagasin mies oli vaihtanut.

Täällä Japanissa asumisessa on hienoa se, että ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita. Monesti he tekevät puolestasi asioita, koska kielitaidottomalle niiden hoitaminen olisi vaikeaa.

Joskus olisi kiva kuitenkin tietää, mitä he tekevät. Vieläpä siilloin kun se asia tapahtuu.

13 kommenttia:

-Jassu- kirjoitti...

Siinä leffassa on tosiaan mieletön tunnelma. Olisipa tosiaan ihana päästä Japaniin sitä itsekin kokemaan!

Kyllä noissa pienissä arkipäiväisissä kommelluksissa olisi tosiaan helpottavaa ymmärtää, että mitä ihmettä oikein tapahtuu!? Mutta älä huoli, samalta nuo korjaajan käynnit täälläkin tuntuu. Mies oli sopinut tiskarin korjaajan käynnistä, korjaaja tulee, ronklaa konetta ja lähtee. Sama avuttomuuden tunne täälläkin! :-D

Anonyymi kirjoitti...

Lost In Translation on ehdottomasti mahtava leffa. Elokuvasta tulee kivat vibat (= Sääli kun en ole nähnyt sitä elokuvateatterissa. Elokuvan katsominen valkokankaalla on varmasti erilainen kuin katsoisi elokuvan telkkarista.

Lamppu

Ansku kirjoitti...

Loistava elokuva tämäkin!
Samanlaisia fiiliksiä oli täällä Espanjassakin vuosi sitten, kun aivan ummikkona tänne muutettiin. Ihmiset selittävät kovalla äänellä jotakin ja kädet vispaavat, mutta yhtään et tiedä mistä on kyse. Puhelin- ja internetheppu tulee asentamaan laitteet paikoilleen ja antaa tarkat ohjeet, joista et ymmärrä sanaakaan. Ihmiset mekastavat kadulla, mutta et ymmärrä onko kyseessä kulkue, mielenosoitus, mellakka vai juhlat. Koululta tulee lappua jos jonkinlaista katalaaniksi, eikä sinulla ole edes katalaanin sanakirjaa.
Onneksi kulttuuri on jota kuinkin samanlainen kuin Ranskassa, ei ihan shokkia iskenyt päälle :)

MrsAgatha kirjoitti...

Mä en ollut niin innoissani tuosta leffasta kun sen näin, täytynee katsoa uudestaan jos sitten olis parempi!

Minna kirjoitti...

moi taas,

lost in translation on ollut mulle jostakin syystä hyvin merkittävä elokuva. katsoin sen syksyllä puolitoista vuotta sitten nauhalta useita kertoja. jotakin sellaista ilmeisesti silloin tarvitsin, mitä se elokuva kykeni antamaan. se mysteerisyys, ulkopuolisuus ja siellä kahden ihmisen syvä yhteys.

Kenza kirjoitti...

Leffa on tosiaan huippu! Täytyisikin katsoa se uudestaan. Samat fiilikset kuin Anskulla tänne Espanjaan muuttaessa, ja vieläkin välillä :) Voin vain kuvitella millaista se on Japanissa!

Savu kirjoitti...

Hih, pisti silmään tekstissäsi: "-- sieltä tulee mies kotiimme kello kolmen jälkeen" JA "Kello kolme kello soi ---" Näin Aahrikassa asuvalle täysin käsittämätön tapahtumasarja, siis että joku aikoo tulla joskus ja sitten todella TULEE aiottuun aikaan. Hih ja huh. Silti kaikki aina tapahtuu täälläkin, ja järjestyy, tavalla tai toisella, lopulta. Kärsivällisyyttä täällä asuminen ja asioiminen on kyllä kasvattanut.

Anu kirjoitti...

Jassu: Totta joo, ei niistä korjaajista useinkaan ota tolkkua vaikka kieli olisi sama :D

Lamppu: Totta, valkokangas on aina valkokangas. Mutta hyvin se musta toimii pienemmälläkin ruudulla.

Ansku: Tuosta tuli niin mieleen mun eka Italian vierailu aikoinaan. Katsoin telkkaria, ja luulin, että kyse on jostain kansallisesta hätätilasta, kun heppu vispasi ja viuhtoi niin. Se olikin ihan normiohjelma sitten :)

Mrs Agatha: Se leffa jakaa kyllä ihmiset varmastikin kahtia. Ehkä et perustaisi siitä nytkään. Minna tuossa yllä hyvin sanoo sen, mikä siitä mustakin tekee erityisen. Toisille se on vaan liian hidastempoinen. Ja ystäväni mielestä se oli täyttä tekotaiteellista paskaa :D

Minna: Viimeinen lause kuvaa musta täydellisesti elokuvan maailman :)

Kenza: Jep!

Savu: Asioita voidaan tosiaan tehdä monella tapaa, mikään ei ole se oikea. Oman kulttuuritaustan vuoksi toisiin tyyleihin on vaan helpompi sopeutua.

Tää on kyllä uskomattoman täsmällinen maa. Korjaajille, pakettikuljetuksille yms. annetaan yleensä tietty aikaväli, mutta yleensä ne tulee juuri sillä ekalla mahdollisella hetkellä. Junat taas on niin täsmällisiä, että jos niitä ei kuulu just jetsulleen, alat epäillä, että oma kello on väärässä :D

Toukan äiti kirjoitti...

Olenpa mä ollut sokea! No löysin tieni vihdoin tännekin :)

Taidan aloittaa lukemisen ihan alusta. Me ollaan miehen kanssa Japani-faneja molemmat :)

Anu kirjoitti...

Et itse asiassa ollut sokea! :) Linkki tuli aika lailla vastaikään. Pyrin pitämään nämä kuitenkin pääasiassa omina juttuinaan.

Vilijonkka kirjoitti...

Piha-arestini jatkunee hamaan tulevaisuuteen, lienen jo siihen alistunut. Tavallaan täällä ei aina edes halua ymmärtää mitä "ne" säheltävät. Mutta sen olen sentään oppinut, että aina sähelletään jotain koska kulttuuri ei salli "en osaa" tai "en tiedä" vastauksia. Samaa oli kyllä havaittavissa Ranskassakin. Olen ajatellut tämän johtuvan koulujen opetuskulttuurista, jossa ei myöskään sallita vajaavaisuutta tai epävarmuutta.

Anu kirjoitti...

Katsos, mä en ollut Ranskassa riittävän kauaa, että olisin tuollaista huomannut. Aasiaan kyllä liitty tosi vahvasti tuo kielteisten asioiden ilmaiseminen kiertoteitse. Suomessa kun taas ajatellaan, että se lähenee epärehellisyyttä.

Vilijonkka kirjoitti...

En todellakaan tiedä olenko teorioineni väärässä vai oikeassa, kunhan ollaan miehen kanssa näitä pyöritelty iltojemme ratoksi.

Related Posts with Thumbnails