lauantai 29. toukokuuta 2010

Barbeque japanilaisittain

Mistä on japanilainen barbeque tehty?

kanavartaista
possuvartaista
simpukoista
katkaravuista
mustekalasta
munakoisosta
sipulista
paprikasta
sienistä
onigireistä
yakisobasta

Niistä on japanilainen barbeque tehty.

...viisi tuntia istuttiin ja grillattiin ja syötiin ja syötiin ja syötiin...



perjantai 28. toukokuuta 2010

Omairi eli vierailu shintotemppelissä

Japani on uskontojen kannalta mielenkiintoinen maa. Japanin oma uskonto, shintolaisuus, elää sulassa sovussa rinnakkaiseloa buddhalaisuuden ja kungfutselaisuuden kanssa. Useimmat japanilaiset käyttävät uskontoja joustavasti; eri elämäntilanteissa turvaudutaan eri uskontoon. Lapsen syntymäjuhlaa vietetään shintolaisin menoin, kungfutselaisia oppeja kunnioitetaan ja vainaja taas haudataan buddhalaisin perinteen mukaisesti. Erikoista on se, että shintolaisen vihkimisen lisäksi moni japanilaisnainen haluaa länsimaisen seremonian valkoisine morsiuspukuineen joko pelkästään tai yhdessä shintolaisen juhlan kanssa.

Shintotemppelissä käyminen on rauhoittava kokemus ja sallittu muillekin kuin uskonnon harjoittajille. Juhlallisuudet poislukien tavalliset japanilaiset käyvät shintotemppeleissä lähinnä esittämässä elämäänsä koskevia toiveita tai rukouksia.

Maallikko erottaa shintotemppelin budhalaisesta temppelille johtavan tien varrella olevista torii-porteista, jollaisia vilahtaa muun muassa näissä kahdessa postauksessa.


Temppelin edustalla on yleensä pesupaikka, jossa suoritetaan temizu eli rituaalinomainen peseytyminen. Ensin huuhdellaan vasen, sitten oikea käsi ja lopuksi suu. Rituaali symbolisoi puhtautta.


Useimmat japanilaiset kumartavat jo temppelin oviaukolla. Tämän jälkeen he kävelevät alttarille, antavat pienen rahalahjoituksen, esittävät mielessään toiveensa, kumartavat kaksi kertaa ja taputtavat kätensä yhteen kaksi kertaa.


Niin shinto- kuin budhalaisissa temppeleissä on mahdollisuus myös ostaa omikuji eli onnenennustus.


Tyypillisessä ennustuksessa kerrotaan yleisellä tasolla, suosiiko onni vai ei, ja vastaus mielessä mahdollisesti oleviin elämän suuriin kysymyksiin kuten kosintaan, avioliiton sujumiseen, lapsen syntymiseen, matkoihin tai työhön.


Jos ennustus miellyttää, se otetaan mukaan. Jos ei, se sidotaan naruun ja jätetään taakse.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Huh

Saatoin tänään kevään viimeiset vieraamme -omat vanhempani- lentokentälle haikein mielin. Viimeiset seitsemän viikkoa meillä on ollut vieraita siten, että korkeintaan viisi päivää on jäänyt väliin (poislukien tietysti oma matkamme). Moni on kysellyt, onko vieraspaljous alkanut ahdistamaan. Voin rehellisin mielin sanoa, että ei. Olen iloinnut aivan mielettömästi siitä, että niin moni oli tänne asti haluakas tulemaan meitä tapaamaan. Kukaan vieraista ei ole odottanut täydellistä palvelua, enkä sitä olisi kyennyt antamaankaan. Päinvastoin, kaikki ovat olleet kiitollisia ja avuliaita, innolla tutustuneet tähän ihmeelliseen maahan.

Mutta nyt.

Talo on tyhjä.

Vauva nukkuu. 

Salariman on työmatkalla.


Ihan hilppasen huomaan, että takki on tyhjä.

Ei edelleenkään vieraista. Vaan turistin leikkimisestä.

Ihan kivaa palata arkeen.

*****

Kommentteihin on jäänyt vastaamatta -pahoitteluni! Moni blogikin on jäänyt lukematta. Kierrokselle siis!

tiistai 25. toukokuuta 2010

Tiesitkö tämän Japanista? osa II

  • Vaatekaupoissa pukukoppiin mennessä otetaan kengät jalasta, ja jätetään ne kopin ulkopuolelle. Varmaan 20 ensimmäistä kertaa unohdin asian ja harppasin iloisesti kenkineni matolle henkilökunnan kauhuksi. Sen jälkeen jätin kengät sikin sokin vain löytääkseni ne sovituksen jälkeen moitteettomasti kannat ovea kohden asteltuna. 
  • Taksin ovia ei avata tai suljeta itse, vaan ne toimivat sähköisesti.
  • Punaviini tarjoillaan usein kylmänä ja valkoviini huoneen lämpöisenä. Nykyään en tilaa ravintoilossa ikinä viiniä. Varsinkaan punaviini ei edes sovi yhteen minkään japanilaisen ruoan kanssa, ainakaan minun mielestäni.
  • Japanilainen ei voi kuvitellaan menevänsä kylpyyn peseytymättä ensin huolellisesti. Saippuaisessa vedessä kylpeminen on ällötys. Koska ennen ammeeseen menoa peseydytään, koko perhe käyttää samaan kylpyvettä, kukin vuorollaan. Kaikki tuntemani japanilaiset kylpevät päivittäin. Onseneissa näkee ihmisiä, joiden pesurituaali kestää puoli tuntia. Tämä siis vain suihkun alla suoritettava osio.
  • Japanilaiset ovat todella huoliteltuja pukeutumisessa -kenkiin asti. Ei ole lainkaan tavatonta nähdä ihmisiä lompsimassa 2-3 numeroa liian suurissa kengissä tai katkenneilla tai vääntyneillä koroilla.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Päivän Engrish


Puhuja ehkä, mutta ei kirjoittajaa.

torstai 20. toukokuuta 2010

Monbetsudake

Viime sunnuntaina kävimme vieraidemme kanssa vajaan kolmen tunnin vaelluksella kiipeämässä Monbetsudake-vuorelle. Esitteessä luvattiin kyseessä olevan helppo ja mukava perheille sopiva reitti. Se kuulosti meille sopivalta, seurueen herrasväellä saattoi olla hieman alkoholin käytöstä johtuva epämukava jälkitila. Vuoren juurella olevan kylän turistineuvonnassa tosin varoitettiin, että huipulla olisi metri lunta. Ajattelimme, että suomalainen ei lunta pelkäisi ja vähän naureskelimmekin, että taisin ymmärtää japania väärin, saattaisi siellä tsäkällä kymmenen senttiä olla.

Matkaan siis: edessähän oli vain leppoisa luontopolku!

Monbetsudake1

Luulot karistettiin kuitenkin heti kättelyssä. Jo vajaan puolen tunnin nousun kuluttua hiki helmeili jokaisen otsalla, nousu olikin yllättävän jyrkkää. Alle jäävä Shikotsu-järvi alkoi kuitenkin pilkistellä lehdettömien puiden takaa, ja toi taivaltamiseen intoa.

Monbetsudake2

Puolessa välissä matkaa alkoi luntakin näkyä. Turisti-infon rouva ei siis ollutkaan puhunut puppua.

Beibi muuten viihtui ensimmäisellä haikillaan kohtalaisen hyvin. Kantoreppu on onneksi tuttuakin tutumpi väline. Nousun aikana siellä kelpasi ottaa tirsatkin. Tässä neiti on juuri herännyt.


Viimeisen parin sadan metrin aikana kävi ilmi, että lunta ei ollutkaan ihan vähän. Kuvasta näkyvä aidanpätkä reunustaa tietä, joka kulkee jossain tulla parin metrin syvyydessä.

Monbetsudake3

Tunnin ja 4o minuutin taivalluksen päätteeksi, reilun 800 metrin korkeudessa, avautuivat tällaiset näkymät. Kiipeäminen oli ehdottomasti näköalan arvoinen. Alueella on muitakin pienehköjä vuoria, joiden kiipeäminen onnistuu vauva repussa, joten tänne palataan varmasti.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Sakura

Blogi on hiljentynyt huomaamatta. Elämme kevään vierasputken kiivainta vaihetta; maanantailla meillä vaihtui kyläilijät lennossa. Myös ohjelma on on ollut sen mukaista, kotona ei siis ole juurikaan viihdytty. Juttuaiheita sen sijaan on syntynyt liukuhihnalta, jos ne vain joskus ehtisi purkamaan...

Kevät on ollut armottomasti myöhässä, mutta vihdoin olemme päässeet nauttimaan sakurasta eli kirsikan kukinnasta myös täällä pohjoisessa. Se on Japanissa yksi kevään tärkeimmistä kansanjuhlista. Puistot täyttyvät hanami-piknikeille (kukkia katsomaan) saapuvista seurueista. Me liityimme tietysti joukkoon mukaan.

Hokkaidolla sakura ei ole aivan yhtä hieno kuin pääsaarella, koska monet täkäläisistä lajikkeista työntävät ulos samaan aikaan myös lehtiä. Upeita kukkaloistossaan olevat puut silti olivat. Vai mitä sanotte?

maanantai 10. toukokuuta 2010

Mieletön ilta - mieletön illallinen

Lauantaina olimme kuusikymppisen japanilaispariskunnan illallisvieraina Kitahiroshimassa, Sapporon eteläpuolella. Ilta oli mieletön -monessakin mielessä. Nautin usein suunnattomasti itseäni vanhempien ihmisten kanssa seurustelusta. Heillä on paljon kiinnostavia tarinoita, ja pidempi perspektiivi asioihin. Näin tämänkin pariskunnan kohdalla. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka he muuttivat 70-luvun alussa Yhdysvaltoihin ilman rahaa, verkostoja ja kielitaitoa, pelkästään ulkomaille muuttoa koskevan kirjan ohjeilla! Se on aikanaan vaatinut paljon enemmän kylmää päätä kuin meidän muuttomme tänne.

Kiinnostavan seuran lisäksi tulimme hemmotelluiksi uskomattomista uskomattomimman illallisen äärellä. Enpä usko, että olen koskaan yksityisessä kodissa sellaista kokenut.

Illan menu oli japanilais-italialaista fuusioruokaa, ja käsitti viisi ruokalajia. Pahoitteluni, ruokalajien nimet eivät ole ihan tarkkaan tiedossani.

appetizer: juustoja, oliiveja, patonkia ja kalaisaa salaattia
ensimmäinen alkuruoka: Hokkaidon karvarapua erilaisilla kastikkeilla
toinen alkuruoka: tonnikalasashimia juuri raastetun wasabin kera
pääruoka: naudanlihaa ainusipulin (ainu negi) kera, kasviksia ja papupataa sitruunan kera
jälkiruoka: keksejä ja jäätelöä

Hiranojen illallinen


Joka ikinen ruoka oli uskomattoman hyvää. Karvarapu oli valtava. Pelkässä jalassa oli syötävää enemmän kuin useammassa suomalaisen ravun pyrstössä. Yhdistelyssä kokkimme oli vertaansa vailla. Esimerkiksi tuo ainunegi ja naudan liha olivat suussa sulava yhdistelmä. Samoin papuruoka sai aivan erilaisen säväyksen, kun päälle pirskotti tuoretta sitruunaa.

Ihanat maut kruunasi japanilaisittain täydellinen presentaatio: ruokia olisi voinut vain katsella. Samalla sain (omasta pyyynöstäni) pikakatsauksen japanilaiseen keramiikkaan.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Tiesitkö tämän Japanista?

  1. Leffateatterissa suurin osa katsojista katsoo elokuvan lopputekstien päättymiseen saakka, vain jokunen kiireinen nousee itse elokuvan päättyessä
  2. Japanista on vaikea löytää deoranttia, ja jos sellaisen löytääkin, kyse on lähes aina suihkeesta. Yleinen uskomus on, etteivät japanilaiset hikoile yhtä voimakkaasi kuin kaukaasit. Moni japanilainen ei ainakaan käytä deorantteja. Minun nenääni tämä käytäntö (tai tarkemmin sanottuna sen puute) ei ole pistänyt.
  3. Japanilaiset ihailevat hyvin vaaleaa ihoa, ja keväällä suuri joukko naisia kaivaa päivänvarjot esille.
  4. Japanin kielessä on lukuisia erilaisia lukusanoja riippuen siitä, lasketko esimerkiksi ihmisiä, pieniä eläimiä, kerroksia, pitkiä ja ohuita asioita, kirjoja, autoja, laseja... Lista jatkuu.
  5. Japanin (377,923 km²) kokonaispinta-ala on vain jonkin verran suurempi kuin Suomen (337,030 km2). Valtaosa maasta on kuitenkin vuoristoa, joten 127 miljoonaa asukkasta asuvat pinta-alaltaan noin kolmannesta Suomea vastaavalla alueella.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Reissufiilistelyjä

Palasimme keskiviikkona kotiin kuuden yön matkaltamme, ja pää on edelleen pyörryksissä kaikesta näetystä ja koetusta. Kävimme siis Fukuokassa, Nagasakissa, Hiroshimassa ja Miyajima-saarella. Kuulostaa tiivistahtiselta, mutta meininki oli koko ajan erittäin leppoisa. Etenimme vauvan ehdoilla ja keskityimme joka päivä yhteen tai kahteen juttuun.

Aika ei taida riittää laajemman matkakertomuksen kirjoittamiseen, joten tässä fiilistelyjä reissun parhaista paloista.

Fukuoka

Fukuoka5

Fukuoka on Japanin pääsaarista eteläisimmän, Kyūshūn, suurin kaupunki. Se on sykkivä ja vehreä noin 1,5 miljoonan ihmisen moderni metropoli.

Japanissa Fukuoka tunnetaan hyvästä ruoastaan, ja sitähän siellä todellakin sai. Meille ruokailu on yksi tärkeimmistä asioista lomalla. Monesti mietimme jo aamupäivällä, mitä illalla haluamme syödä.

Yksi reissun parhaista aterioista syötiin iltamyöhään Naka-joen varrella olevassa gyozoja (lihatäytteisiä taikinanyyttejä) myyvässä kojussa. Paikkaan mahtui yhteensä n. 10 henkeä tiskin ympärille, ja saimme seurata metrin päästä palleroiden valmistumista alusta loppuun. Omistaja oli oikein leppoisa herra, joka kiireestä huolimatta seurusteli iloisesti asiakkaidensa kanssa.

Koko joen varsi oli mieletön näky yövalaistuksessa. Suosituimpiin kojuihin oli kymmenien ihmisten jono.

Fukuoka8

Fukuokassa ilahdutti myös vehreä, subtrooppinen luonto. Puistojen lammet kuhisivat karppeja, kilpikonnia ja erilaisia vesilintuja.

Fukuoka3
Fukuoka2
Fukuoka1

Yhden matkan suurimmista yllätyksistä tarjosi Fukuokan edustalle, 10 minuutin lauttamatkan päähän Nokonoshima -saarelle tehty päiväretki. Saaren puiston kukkaloisto oli tähän aikaan vuodesta aivan käsittämätön.

Nagasaki

Nagasaki1

Vierailemistamme kaupungeista Nagasaki taisi olla oma suosikkini. Teimme sinne päiväretken Fukuokasta käsin. Pidän yleensä kovasti kaupungeista, joissa yhdistyvät eurooppalainen ja aasialainen kulttuuri (Hong Kong toimikoon esimerkkinä). Nagasaki tunnetaan nykyisin lähinnä atomipommin johdosta, mutta se on ollut aikoinaan Japanin portti länteen, ja hollantilaiset ja kiinalaiset siirtolaiset ovat vaikuttaneet vahvasti kaupungin rakennuskantaan ja kulttuuriin.

Nagasaki2

Koska olimme vielä matkalla Hiroshimaan, päädyimme epäröiden jättämään rauhanpuiston väliin, ja sen sijaan tutustuimme kaupungin siirtolaishistoriaan.

Yllä oleva kuva on otettu Glover Gardenista, jonne sijoittuu myös Puccinin Madame Butterfly -ooppera. Elegantissa siirtomaatyylisessä kahvilassa nipistelimme salarimanin kanssa toistemme käsiä epäuskoisina siitä, että olimme todella edelleen Japanissa.

Hiroshima

Hiroshima3

Hiroshima ei juuri esittelyjä kaipaa. Tämä blogi ei ole oikea foorumi puhua atomiaseiden kauheudesta, mutta päivän historiankertauksen jälkeen tuntuu käsittämättömältä, ettei ydinkärjen sisältäviä aseita ole vieläkään saatu korvattua vähemmän inhimillistä kärsimystä aiheuttavilla aseilla. Mikäli lukion oppitunnit ovat päässeet unohtumaan, suosittelen lukemaan/kuuntelemaan iskusta selvinneiden ihmisten kertomuksia.
Hiroshima2

Hiroshimalla on kuitenkin vieraille muutakin tarjottavaa kuin hirvittävä historiantunti. Se on viehättävä ja eloisa kaupunki, jossa löytyy paljon muutakin nähtävää, kuten yllä olevan kuvan linna.

Hiroshima1

Kaupungissa on myös sangen viehättävä perinteinen puutarha, jossa vietimme viimeisen päivän aamun.

Miyajima

Miyajima3

Yksi reissun ehdottomista kohokohdista itselleni oli vierailu Hiroshiman edustalla Miyajima-saarella, joka tunnetaan "kelluvasta" toriista (shinto-temppelin portti). Näky on yksi Japanin kolmesta kansallisnäkymästä, ja on uskomattoman kaunis se onkin, vaikka tunnelmaa muuten hiukan pilaavat valtaisat turistimassat.
Miyajima2

Temppeli ja sen torii ovat otettu Unescon maailmanperitönluetteloon. Meillä on usein tapana vierailla juuri maailmanperintökohteissa, ja harvoin ne tuottavatkaan pettymystä.

Miyajima1

Miyajimalla uskoimme beibin mukana matkustaneiden miehen vanhempien huostaan, ja patikoimme yhdelle saaren vuorista. Voi aikoja... Vaikka matkustaminen sujui vauvankin kanssa mukavasti, hieman kaiholla sitä ajatteli kaikkea sitä, mikä kahdestaan onnistui niin helposti.

Miyajima4

Tämä matka kirkasti sen, miksi suurin osa japanilaista harrastaa ainoastaan kotimaan matkailua (näin asia siis tosiaankin on, vaikkei sitä aina Kauppatorilla uskoisi). Nähtävää ja koettavaa on niin paljon omankin maan sisällä, että siihen menee helposti yhden japanilaisen elinikäiset lomat.
Related Posts with Thumbnails