sunnuntai 15. elokuuta 2010

Kumartamisesta

Puolentoista kuukauden poissaolo sai taas katselemaan Japania (melkein) uusin silmin. Kumartaminen on yksi niistä asioista, joka tuntuu edelleen hieman hilpeältä. Havaintoja:
  • Olen viettänyt päivittäin huomattavan määrän aikaa lasten leikkipaikoilla, ja kiinnostuksella seurannut, kuinka lapsille opetetaan kumartamista. Koulutus näyttää alkavan suurinpiirten siinä iässä, kun lapsi osaa itse istua. Toisia lapsia tai aikuisia tervehdittäessä vanhempi painaa kevyesti pienokaisensa päätä eteenpäin. Noin 1,5-vuotiaana taito näytetään hallitsevan jo itse. Kumartava taaperoikäinen on oikeasti aika vaikuttava näky!
  • Lentokentillä on usein rivistö henkilökuntaa, jotka kumartavat saapuville ja lähteville koneille.
  • Tämän olen tainnut mainita jo aikaisemminkin, mutta ei ole mitenkään harvinaista nähdä puhelimessa kumartelevaa japanilaista!
  • Jonossa eteenkiilaavan auton kuskikin kumarsi meille eilen. En tiedä onko tämä kuinka yleistä, mutta tällä kertaa kumarrus oli helppo nähdä, koska kuski ajoi avoautolla.
  • Jos ihmistä ei löydetä kumartamaan, sen voi tehdä nukkekin.

6 kommenttia:

MrsAgatha kirjoitti...

Onpas ystävällistä menoa kun eteen kiilaavakin kumartaa! ;D

Kaisa kirjoitti...

Hahaa, mainioita juttuja :)

Mahtaa olla mukavaa olla takaisin siellä. Nauttikaa nyt sydämen kyllyydestä!

Anni kirjoitti...

Oi kun on ihanaa taas lukea täältä uusia päivityksiä! >u<

Hih itekki kyhertelin nuita lentokentällä lähteville koneille vilkuttelevia ja kumartavia työntekijöitä. Jotenkin niin... herttaista. :D

pikku-pihlaja kirjoitti...

Piiiitkästä aikaa tulin lukemaan ja herkuttelemaan jutuillasi.

Nauratti tuo edellinen munapostaus, muutama päivä sitten uhkasin patentoida kanan joka munii viipaloituja munia - meillä oli munaleikkuri kateissa... ;D

Mari A. kirjoitti...

Jipii!

Löysin tämänkin blogin ja jään seuraamaan tätä(kin)!

Anu kirjoitti...

Mrs Agatha: Se on näillä vaan niin selkärangassa!

Kaisa: That we'll do!

Anni: Kiva kun käyt lukemassa! :) Juu se tosiaankin se kentällä kumartelu on yhtäaikaisesti absurdia ja herttaista ja kummallista.

Pikku-Pihlaja: Kiva kun kävit! Eiköhän niitäkin vielä tule...

Mari A: Kiva kiva ja tervetuloa!

Related Posts with Thumbnails