tiistai 10. elokuuta 2010

Paluusta ja paluusta

Miltä Suomi näytti/tuntui lähes vuoden poissaolon jälkeen?
  • Lentokentältä mökille ajettaessa maailma näytti jotenkin hailakalle. Johtunee varmaan auringon kulmasta, mutta luonnon väreissä ei ole samaa intensiteettiä kuin täällä.
  • Muutenkin luonto tuntui kovin yksipuoliselta -samaa sekametsää lättänällä pohjalla kaikkialla.
  • Ihmiset sen sijaan olivat heterogeenisempia, eri kansallisuuksia ja rotuja näkyi enemmän kuin muistin. Se tosin ei ole suuri saavutus, kun vertailukohtana on Japani.
  • Tämä kuulostaa ikävälle mutta sanon sen kuitenkin: merkittävä osa ihmisistä on huomattavan ylipainoisia. En puhu nyt mistään pyöreydestä tai pulleudesta, vaan oikeasta lihavuudesta.
  • Palvelun töykeys, ja ylipäätään ihmisten töykeys, hämmästytti monen monituista kertaa.
  • Ruokakuppojen liha- ja kalatiskeillä oli hyvin vähän mitään syömäkelpoisen näköistä. Muutenkaan ruokakaupoista ei tuntunut löytyvän mitään. 
  • Palanneesta lukutaidosta jaksoin iloita monta viikkoa.
  • Saunominen kesäisenä iltana ja pulahdus puhtaaseen järveen täydellisessä hiljaisuudessa lähenteli nirvanaa.
  • Ja se ilma... Siitä nyt ei kai edes tarvitse sanoa mitään. Enempää ei olisi voinut toivoa.
  • Uudet perunat olivat juuri niin hyviä kuin muistin. Suomalainen siideri sen sijaan ei tosiaankaan.
Summa summarum: Yllä olevan perusteella saatoin kuulostaa aika negatiiviselta, mutta kyllä loma Suomessa oli aivan upea. Mutta täytyy tunnustaa, että syy siihen olivat ihmiset, ei niinkään Suomi. Ei minulla alun perinkään Suomea maana ollut ikävä, joitakin asioita siellä kylläkin. Mutta mikään ei ollut ihanampaa kuin tavata ja viettää aikaa perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa. Monen monta upeaa päivää ja iltaa heidän kanssaan pysyvät mielessä pitkään.

Miltä tuntui palata takaisin Japaniin?
  • Yllätyin, kuinka vanha tunne kotiinpaluusta iski jo junassa Naritasta kohti Tokiota. 
  • Puutteellinen luku- ja puhetaito alkoi tykyttämään otsasuonta välittömästi.
  • Ruoasta ei voi saada kyllikseen, se vaan on niin hyvää täällä.
  • Ja palvelu. Toinen se nyt vain on niin hyvää.
  • Muutama lempipaikka on kesän aikana kadonnut, muun muassa naapurin loistava kahvila. Lastentarvikeliike on muuttanut naapurista parin kilsan päähän. Murr.
  • Kuumuus ja kosteus oli autuaasti päässyt unohtumaan. Nukkumisesta ei meinaa tulla mitään.
Summa summarum: Huomaan, että taidan yhä viettää kuherruskuukautta Japanin kanssa. Ärsyttävät asiat on helppo ohttaa olan kohautuksella. Seitsemän viikkoa matkalaukkuelämää vuosikkaan kanssa oli loppujen lopuksi aika raskastakin, joten tässä vaiheessa tunnen myös silkkaa helpotusta arkirutiineihin palaamisesta.

12 kommenttia:

pinea kirjoitti...

Oi ymmärrän tämän listan niin hyvin! Aivan samoihin asioihin kiinnitin itse aikoinani huomiota...

Viimeksi Tokioon paluu oli toisenlainen. Otimme "Limousine"bussin Naritasta Shinjukuun, ja bussista käsin Tokio näytti likaiselta, rumalta ja väsähtäneeltä. Eniten kiinnitin kuitenkin huomiota ihmisiin, etenkin salarymaneihin, jotka näyttivät niin väsyneiltä. Jotenkin elämään väsyneiltä.

Hauskaa, että olet takaisin siellä :) Juttujasi on ollut ihan ikävä! (Ja nauti kuherruskuukaudestasi, se on hyvää aikaa!)

Ansku kirjoitti...

Samoihin asioihin minäkin kiinnitin Suomessa huomiota: ihmisten lihavuus, puhdas ilma ja hanavesi, lihatiskit ja niiden marinadit, sokeriset siiderit... Kipuilen täällä nyt pienestä paluumasennuksesta ensimmäistä kertaa liki kymmeneen vuoteen. Loma Suomessa oli vain tällä kertaa niin täydellinen, että ensimmäistä kertaa todellakin haikailen Suomeen muuttoa!

Tyyppi kirjoitti...

Mielenkiintoisia huomioita. Omat huomioni Suomi-lomalta ovat osittain hiukan erilaisia - johtuen siitäkin, että asun Nykissä, mutta kiinnitin myöskin huomiota tuohon suomalaisten lihavuuteen. Apuva.
Helsingissä vartin sisään vastaan tuli vastaan kaksi miestä ilman paitaa (molemmilla myös melkoinen maharkumpu...).

MrsAgatha kirjoitti...

Suomessa asuvana voin kommentoida että kyllä; ihmiset ovat täällä yllättävän lihavia. Sitä se pikaruokakulttuuri teettää! (Itsehän en syö mitenkään terveellisesti, päinvastoin. Onneksi en liho... ;D)

Anu kirjoitti...

Pinea: Tiedän, mitä tarkoitat väsähtäneen näköisillä salarimaneilla (katselen itse parhaillaan yhtä;) ). Tämä yhteiskuntahan ei millään tavalla ihailtava mitä tulee työkulttuuriin. Olisi oman postauksensa arvoinen juttu sekin.

Ansku: Ohhoh! En tiedä, miten itse katsoisin asioita, josa olisin ns. pysyvästi ulkomailla. Tällä eräähän täällä ainakin ollaan vaan väliaikaisesti, mulla esim. odottaa työ siellä. Ei ole mitään kiirettä takaisin kun tietää, että se päivä koittaa kuitenkin.

Tyyppi: Hehee, sitä paidattomuutta muuten hämmästelin itsekin. Mielenkiintoista olisi kuulla sun huomioista!

Mrs Agatha: Hieman edelleen nolottaa suun avaaminen asiasta mutta en sitten näemmä kuitenkaan ole yksinään huomioineni.

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa kun olet palannut. Lihavuudesta: Ovatko suomalaiset lihavia todellakin jopa Nykistä katsottuna? Apua! Miten japanilaiset pysyvät hoikkina, vaikka ruoka vaikuttaa niin herkulliselta? Miten lihavat suomalaiset tai japanilaiset löytävät vaatetta ym Japanissa?

suklaasydän kirjoitti...

Näin Briteistä katsottuna suomalaiset ovat aika sutjakassa kunnossa :)

Hyvä vain että sulla on edelleen kuherruskuukautta Japanin kanssa. Jos kulttuurishokki iskee se voi olla aika voimakas, kulttuuri kun on niin erilainen. Tai sitten olet vain hyvin sopeutunut eikä shokkia tule ollenkaan :)

Anu kirjoitti...

Anonyymi: Tuota ruoan mysteeriä olen miettinyt itsekin. Japanilainen ruokahan ei mm. ole vähähiilihydraattista (joka lienee ollut viime vuosien muotisana) mm. runsaan valkoisenriisin käytön takia. Vaihdoin itse muuttaessani aamiaista lukuunottamatta japanilaiseen ruokaan, ja raskauskilot hävisivät hetkessä. Ruoka on siis huippuhyvää mutat myös huipputerveellistä!

Lihavat japanilaiset ovat kyllä harvinaisuus, ei näe edes päivittäin. Tavarataloissa on kyllä plus-vaateosastoja. Koot lienevät siitä Suomen koosta 40 eteenpäin, mutat en tiedä mihin asti. Ei vielä kovin plussakoko Suomesta käsin katsottuna :)

Suklaasydän: Olen miettinut itsekin, tuleeko ollenkaan. Ehkä ei, koska koko ajan tiedän, ettemme ole täällä loppuelämää, jolloin erilaisuudet ottaa kiinnostavana vaihteluna. Ja perheen kanssa elämme kuitenkin ihan tavallista suomi-elämää, joten kotona pääsee "pois Japanista".

Kenza kirjoitti...

Mun mielestä taas Suomi on varsin vihreä verrattuna Espanjan karrelle palaneeseen luontoon :) Latteat maisemat on, mutta kauniit. Kauppojen hyvää ja kansainvälistä valikoimaa olen jaksanut ihastella täällä. Tyttö on nykyisin vegaani, jopa pikkukaupoista löytyy paljon eri vaihtoehtoja vegaaneille ja mm. Aasialaisia aineksia. Espanjasta ei saa kuin soijamaitoa tavallisista ruokakaupoista plus tietysti hirveästi vihanneksia ja mereneläviä. Barcelonassa yms isoissa kaupungeissa on varmasti isot valikoimat, mutta ei pikkupaikkakunnilla! Tuskailen jo etukäteen likan ruokavalion kanssa. Lisäksi Suomessa ihastuttaa hyvin toimiva joukkoliikenne verrattuna Espanjaan tai USA:han.

Anonyymi kirjoitti...

Kommentti Suomi-vinkkelistä Caritalta. Allekirjoitan tuon palvelun töykeyden. Lisäksi mua häiritsee, että ihmisiä ei tervehditä eikä ihmisille hymyillä. (onko tämä töykeyttä vain juroutta, en tiedä) Olen päättänyt tervehtiä kaikkia ja hymyillä kaikille vain vaikka ärsyttääkseni. Muuten, pari poikkeusta löytyy - ainakin veneillessä ja hiihtoladulla pohjoisessa ihmiset tervehtivät toisiaan lähes aina; kädenheilautuksella, nyökkäämällä tai hyvää huomenta/päivää toivottamala!

Mari A. kirjoitti...

No ei tarvitse asua edes pois Suomesta, kun huomaa, että ihmiset ovat todella lihavia. varsinkin näin kesällä se on järkyttävää!

Ehkä sillä on jotain tekemistä sen asian kanssa, että kaupasta on todella vaikeaa löytää mitään syötävää!

Ja kyllä, itsekin kamppailen kaiken aikaa painon kanssa. Herkut olen kyllä jo jättänyt...

jarna kirjoitti...

Nythän kävi hyvin, kun kirjauduit vahingossa toisilla tunnareilla,niin löysin tämänkin blogisi=)

Itse rakastan Suomea ihan kaikkine karvoineen.
Thaimaassa aikoinaan oleskeltuamme pitempään, kotiinpaluu oli juhlaa: ensiksi rakastuin avaraan ilmapiiriin; kaupungissakin on tilaa eikä ole kenenkään kyynärpää suussa, puhumattakaan metsäpoluista ja lenkkireiteistä! Lisäksi vaikutuksen teki puhdas, raikas ilma (Bangkogin savusumujen ja Etelä-Thaimaan hikisyyden ja kosteuden jälkeen), kolmanneksi tuttu luontomaisema (minua jollain lailla ahdisti se värikylläisyys ja aistien stimulaatiotykitys). Jopa töksäyttelevät ihmiset tuntuivat rakkailta heti lentokentällä, koska minun on vaikea sietää teennäisyyttä. Koin thaimaalaiset monissa kohteissa erittäin teennäisiksi hymynsä takana. Hyvin paljon iloa kotimaassa tuotti myös virkistävät uimavedet; en voinut sietää 40 asteista merivettä=DDD

Mukavaa lukea näitä muualla asuvien suomalaisten perspektiivejä.

Related Posts with Thumbnails