keskiviikko 18. elokuuta 2010

Tarinoita jätteestä part II

Jatkuva kuumuus ja kosteus ovat pitäneet huolen siitä, että mitään aivotoimintaa vaativaa tekstiä ei tahdo syntyä. Jatketaan siis anekdoottilinjalla.

Jokaiselle kaltaiselleni huitelijalle on varmaan joskus käynyt niin, että pyykkikoneen kannen avatessa havaitsee, että pesuun menneen vaatteen taskuun oli jäänyt paperinenäliina tms. muu ikävä paperinen asia, joka on pesun aikana hajonnut miljoonaan palaseen ja nukannut kaikki koneessa olleet pyykit. Täällä Japanissa ollessa tämä on tapahtunut minulle useamminkin kuin kerran. Syykin on selvä: Japanissa ei ole juuri lainkaan julkisia roskiksia, joten taskuihin tulee työnnettyä yhtä sun toista roskaa enemmän kuin kotimaassa.

Julkisten roskisten puuttumisen takana on mielenkiintoinen japanilainen logiikka, josta siitäkin riittäisi tarinaa iskettäväksi. Mutta tällä kertaa yritän pysytellä aiheessa, joten tyydyn kertomaan, että kuulemani mukaan roskisten määrä väheni vuonna 1995 Tokion metroon tehdyn sariini-iskun jälkeen.

Roskisten puuttuminen luulisi vaikuttavan siihen, että Japanissa lojuisi roskia siellä sun täällä. Mutta ehei, tämä siisti kansa kantaa roskat kiltisti mukanaan. Olen nähnyt lukemattomien ihmisten muun muassa juoksevan hullun lailla karkuun päässeen muovikassin perässä.

Itse olin ennen Japaniin muuttoa roskien kanssa siltä ja väliltä. Sanotaanko nyt vaikka näin, että vappupiknikiltä kyllä keräsin jokaikisen tuomani asian mukaan, mutta saatoin esimerkiksi, köhöm, sylkäistä purkan maahan (ihan vaan välihuomiona pakko sanoa, että Japanissa purkat ovat yksittäispakattuja, jolloin jokaisen purkan voin kääräistä takaisin omaan paperiinsa ja laittaa taskuun odottamaan roskiksen löytymistä!).

Siisteys tarttuu enkä tosiaankaan halua olla se ulkomaalainen, joka saa pahan maineen roskaamisen vuoksi. Kuuliaisuuteni johti Tokion lomalla tapahtumasarjaan, jolle tuli himpan verran naurettua jälkikäteen.

Tokiossa olimme yhdessä salarimanin veljen ja tämän tyttöystävän kanssa. Jossain Shibuyan ja Harajukun välillä kävellessämme ko. tyttöystävä tarjosi minulle purkkaa pussista, ja pienen sähellyksen seurauksena koko purkkapussin sisältö oli maassa levällään. Vieressä oli likakaivo, jonne olisin purkkapalat Suomessa varmaan potkinut. Mutta nyt oltiin Japanissa, joten aloimme vieraani kanssa kuumeisesti kerätä purkkia takaisin pussiin. Epätoivomme taisi paistaa kauas, sillä pian joukkoomme liittyy pari megatrendikästä japanilaiskundia, jotka samalla innolla persukset pystyssä noukkivat vaaleanpunaisia, osittain jalkojemme alla litsaantuneita purkkia ylös maasta.

Mutta mitä tekivät raavaat suomalalaisuroot. Seisoa pönöttivät kahden metrin päässä, pidättelivät naurua ja jälkikäteen kuulemani mukaan pohtivat, olisiko pokkaa tallentaa muistikortille komea näky, jonka muodostimme.


Varsinaisia prinssejä.


Kysyn vaan, että mitä tapahtuin niin myötä- kuin vastoinkäymisissä -osiolle?

7 kommenttia:

MrsAgatha kirjoitti...

Japanilaiset miehet ovat kyllä herrasmiehiä! =D
Kai salariman edes osasi hävetä kun antoi rouvansa pyllistellä eikä itse auttanut? ;D

Anonyymi kirjoitti...

Äitisi tykkäsi juuri siitä kun missään ei ollut tupakantumppeja eikä sylkäistyjä purukumeja.

Anonyymi kirjoitti...

voi taydellisyys ja ihanat von asp... miehet! I loved this!
Katja XXOO

Tiina Tee. kirjoitti...

Hihii! Loistavaa toimintaa.

Itse japanissa asuessani ostin välillä sellasia muovisia monen purkan pakkauksia (pyöreitä) - koska purkat niissä ei ollut yksittäispakattuja niin niissä oli minikokoisia "post-it" -lappuja, joihin purkkansa kääräistä...

Anu kirjoitti...

Mrs Agatha: Eipä tainnut ymmärtää!! :D

Äiti: Epäilemättä!

Katja: jep jep...

Tiina Tee: Niitäkin on tullut hankittua ja hetken aikaa kyllä ihmettelin, miksi ne post-it -laput olivat mukana!

Anonyymi kirjoitti...

Nauroin jutulle antaumuksella, näin sieluni silmin koko tilanteen :D

Löysin blogisi vain muutama tunti sitten ja lukaisin kaikki tekstisi läpi siltä seisomalta. On pakko kehua, kuinka eläväisesti, hauskasti ja ennen kaikkea POSITIIVISESTI kirjoitat niin normaalista arjestanne kuin Japanista ja japanilaisista ylipäätänsä! Ihailen myös sitä, että teillä riitti rohkeutta lähteä toiselle puolelle maapalloa ja vieläpä pikkuisen vauvan kanssa (joka on muuten aivan ylisöötti, vaikka yleensä en vauvoista perustakaan!)

Itselläni on haaveena lähteä vaihtoon aasiaan (sydän on jäänyt pysyvästi Kiotoon sekä Hongkongiin) parin vuoden sisään, joten toivoisin, että kirjoittaisit jutun mm. kännykän ja pankkitilin yms. hankkimisesta, ne kun kuulemma ovat gaijineille aikamoinen kompastuskivi.

Terv. 20v opiskelija Helsingistä :)

Anu kirjoitti...

Heippa opiskelija! Kiva kun löysit tänne! :) HK on myös ehdottomasti yksi omista suosikkikaupungeista ja mielelläni asuisinkin siellä. Koska olemme täällä miehen komennuksen vuoksi, monet muille hankalat asiat ovat ehkä sujuneet meillä helpohkosti runsaan paikallisen avun vuoksi. Luulisin, että kaksi blogia, joista saattaisi löytyä apua käytännön asioiden järjestelyyn ovat Edo-Emerit ja Riisa no Nippon. Kannattaa kurkata niihin!

Related Posts with Thumbnails