tiistai 21. syyskuuta 2010

Kapteeni katsoi horisonttiin...

Kommenttilaatikossa on aina silloin tällöin kyselty, kuinka pitkään Japanissa viivymme. Nytpä ei ole mitään syytä jemistellä täällä blogissakaan tietoa, jonka lähipiiri on jo kauan tiennyt. Palaamme Suomeen lokakuun lopussa.

Varsinkin minä olen käynyt tämän päätöksen kanssa melkoista jaakobin painia. Lähtemisessä ja jäämisessä on molemmissa hyviä ja huonoja puolia, kuten lähes kaikissa muissakin asioissa elämässä. Ratkaisu kallistui Suomen puolelle ennen kaikkea meidän molempien urien takia.  Kuten olen täällä aikaisemminkin maininnut, minulla ei ole kovinkaan realistisia mahdollisuuksia työllistyä täällä. (Vilijonkka -pisteet sinulle! Siis vaikka meillä komennus ei jääkään minun urani takia kesken, se on yksi painava syys siihen, että komennus ei myöskään jatku.) Suomessa minua odottaa mielenkiintoinen työ, johon palaan heti marraskuun alusta. Salariman kertokoon omasta tulevaisuudestaan itse, mitä haluaa.

Japanista lähteminen tulee olemaan haikeaa. Onneksi tässä on vielä aikaa fiilistellä kaikkea ihanaa, kuten käydä suosikkiravintoloissa, tavata ystäviä ja vähän reissaillakin. Uskon kuitenkin, että asetun Suomeenkin takaisin ihan mukavasti. Se, mitä erityisesti odotan, on perheen ja ystävien läsnäolo.

Blogi hiljenee nyt viikoksi. Suuntaamme huomenna nokan kohti eteläistä Tyyntä Valtamerta. Vietämme tulevat juhlapyhät Mikronesian saariryhmään kuuluvalla Guamilla. Ohjelmassa on lähinnä akkujen lataamista tulevia koitoksia varten. Toivottavasti vähän dyykkausta ja purjelautailuakin!


Mukavaa viikkoa kaikille!

14 kommenttia:

Annika kirjoitti...

Sushi vieköön, Suomeen siis!
Nautinnollista loppuaikaa ja nopsakkaa palautumista kotimaahan! Ja töitä, ihania uusia töitä kotiäidille! Meksiko jää kuulolle viimeisille postauksille sieltä kaukaa...

Toukan äiti kirjoitti...

Voin kyllä hyvin kuvitella, että on yhtä aikaa haikeaa ja ihanaa tulla takaisin Suomeen! Toivottavasti ehditte viimeisten viikkojen aikana tehdä kaiken sen mitä haluattekin :)

Ansku kirjoitti...

Vähiksi käy ennen kuin loppuu!
Ymmärrän täysin tuon työuran painon vaakakupissa! Luovuin omastani ja toisinaan se harmittaa...
Nauttikaa loppuajasta siellä kaukana!

Anu kirjoitti...

Annika: Olen kyllä kieltämättä töihin paluusta aika innoissani jäänyt on:) Pitää yrittää tsempata viimeisen kuukauden aikana, että saan loput mielessä olleet tarinat kerrottua.

Toukan äiti: Nälkä kasvaa syödessä vai miten se nyt meni. Lähtiessä varmaan pyörii mielessä ne tuhat asiaa, jotka jäi tekemättä.

Ansku: Sellaistahan se on, kaikkea ei voi aina saada. Varmasti olet saanut muita asioita sen uran edestä :)

Tyyppi kirjoitti...

No tää on tää lukijasi Nykistä. Kuinkas sattuikaan, olen itsekin palaamassa Suomeen (joulukuun alussa). Tosi mukavaa on kuulla, miltä tuntuu paluu.
Pysyn ehdottomasti linjoilla.
Ihanaa lomaa ja jenkkiläisittäin "keep up the good work". :)

Milla kirjoitti...

Voi, ikävä kuulla. Sen vuoksi ettei päästä yhdessä talvella laskemaan.. Mutta siis kaiken kaikkiaan varmasti oikea ratkaisu eikä suinkaan varmaan ollut helppo päätös. Voin vain kuvitella miten haikeaa on lähteä, ootte olleet niin pitkään. Mutta hienoa että Suomessa odottaa uudet kuviot ja haasteet. Tsemppiä ja ihanaa "loppu"aikaa täällä Japanissa!

Riisa kirjoitti...

Ohhoh! Tulipas jotenkin yllättävän nopeasti tämä eteen. Kuvittelin jotenkin, että olisitte siellä vielä pari vuotta - tällaisen blogin lueskeluunkin tottuu yllättävän nopeasti ja alkaa helposti kuvitella ihmisten elämän olevan sitäm mitä blogissa lukee - vaikka bloggaajana itse pitäisi tietää, että eihän se nyt niin mene alkuunkaan. :)

Mukavaa Suomeen paluuta - edessä on shokkeja jos jonkin moisia, mutta teillä on pieni mukava oma perheenne ja lisäksi Suomen tutut ja ystävät, joten parissa kuukaudessa Japani alkaa luultavasti tuntua oudolta unelta. Toisaalta lapsen kasvua ja kehitystä on tapahtunut myös Japanissa, joten ehkä se on teillä siinä mielessä konkreettisempaa ja todellisempaa arkea kuin esim. oma vaihtojaksoni.

Joka tapauksessa, tervetuloa takaisin. :)

Aamu kirjoitti...

Hei,
Lomailu Tyynenmeren saarille kuulostaa rentouttavalta.

Mielenkiinnolla jään odottamaan viimeisiä postauksia Japanista. Meillä lähtöstressi kasvaa hitaasti, mutta varmasti.
Aamu

Vilijonkka kirjoitti...

Oi ihanaa, päätös on tehty ja jo se on hieno asia sinäänsä. Uran tärkeyttä ei pidä vähätellä mielestäni elämän kokonaisuutta ajatellessa. Aivan turhaan sitä pidetään lähes kirosanana, kun nuori äiti sen sanoo. Myös tuo mainitsemasi perheen ja ystävien läheisyys on arvokasta.

Vaan kyllä on haikeaa luopua näistä Japani-postauksistasi! Mutta lupaathan pitää meidät lukijat ajan tasalla mikäli elämä heittää teidät jonnekin muualle seuraavaksi ja jatkat kulttuurianalyysejäsi blogistaniassa?!

Anu kirjoitti...

Tyyppi: Blogi taitaa tulla tiensä päähän muuton myötä. Mä olen aika lailal sitä tyyppiä, joka sopeutuu vaikka sillipurkkiin, joten uskon, että paluu menee ihan ok. Kaksi edellistä paluuta ainakin meni :)

Milla: Haikeata on :( En voi muuta sanoa kuin että en voi uskoa, että tätä on vain kuukausi jäljellä. Nautikaapa tosiaan omasta ajastanne, se menee nopeaan!

Riisa: Tiedän, on käynyt mullekin :D Blogit on vähän kuin kirjoja, luulee että "hahmon" elämä rajoittuu siihen blogissa kerrottuun :D. Kuten yllä sanoin, luulen että sopeutuminen menee ihan hyvin, kun on jo pari kertaa ollut sama takana. Mutta se kaukaisuuden tunen tulee varmasti. Mä pidän kahta aikaisempaakin ulkomaanpätkää vähän sellaisina kuplina, ne ei ole samassa todellisuudessa muun elämän kanssa.

Aamu: Sitä se oli! :) Älkää liikaa stressatko, tässä yhteiskunnassa enemmistö asioista toimii kuitenkin kuin junan vessa.

Vilijonkka: Kaikenlaista on jo takaraivossa kutkuttelemassa, katsotaan millä aika välillä toteutuu :) Mies tuossa juuri totesikin, että ei ihme että tähän touhuun jää koukkuun :D

Okusan kirjoitti...

Teilläkin siis paluu tänne ihanalle Suomen kamaralle :) Tervetuloa takaisin! Sopeutuminen sujuu nopeasti, voin kertoa. Mutta ikävä Japaniinkin varmasti jossain vaiheessa iskee. Meillä ei toistaiseksi ole vielä iskenyt, vaikkemme muuttotouhuilta ole vielä edes Tokyokaniin ehtineet, saatikka japanilaisiin ravintoloihin.

Toivottavasti oli mukava loma Guamilla. Saipanilla ainakin oli ihanaa! Nauttikaa loppuajasta!

T: Edo-Elmerit

Anu kirjoitti...

Okusan: Joo mä oon ihan varma että sopeutuminen sujuu nopsaan, niin se on mennyt edellisilläkin kerroilla. Mulla voi kuitenkin vähän tulla ikävä tänne, kaksi vuotta olisi ollut passelimpi aika. Salariman on ihan valmis palaamaan täsäs vaiheessa :)

Kiva kuulla että pluu meni hyvin! Tuleeko teiltä mitään loppukaneettia blogiin?

Marilla kirjoitti...

Lämpöisesti sinut tänne vastaanotamme. Siispä tervetuloa! :)

Okusan kirjoitti...

Tulee kyllä, jahka ehditään :) Hieman kestänyt...
Lukaisin jo Guamin lomapäivityksen, ja kuulosti hienolta! Ja tuli ikävä Saipanille...
Oku

Related Posts with Thumbnails