keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Sushiriisin valmistus

Vietin tänään mahtavan kuusituntisen perheystävämme keittiössä harjoitellen valmistamaan gyozaa (eli paistettuja kiinalaistyyppisiä taikinanyyttejä, dumplingeja). Otsa hiessä opettelin rypyttämään niitä kauniisti ja paistamaan niin, että pohja ruskistuu sopivasti ja sisus kypsyy, mutta nyytti ei pala pannuun kiinni. Urakka palkittiin herkuilla, jotka söimme ahneina keittiössä seisaaltaan, olutta särpien. Beibi rakasti niitä yhtä lailla kuin minä, seisoi tuolilla ja veteli naamaansa kaksin käsin, valkosipulin maulle korvaansa lotkauttamatta.

Olen itse asiassa keväästä asti käynyt viettämässä aikaa ihanaisen ystävämme keittiössä, opettelemassa japanilaisen kotiruoan saloja.

Kesäkuussa, ennen loman alkua, opettelin valmistamaan temakizushia eli käsin käärittävää sushia. Koska omassa ystäväpiirissäni on monta sushin ystävää, ajatelin jakaa ensiksi kanssanne sen, mitä olen oppinut sushiriisin valmistuksesta. Onnistunut riisi on yksi maukkaan sushin olennaisimmista asioista (tuoreiden kalojen/kasvisten lisäksi).

sushi

Tältä näytti temakizushi eli ystävämme sanoin perhesushi katettuna illallispöytään.

Sushi-meshin valmistus:

Sushia varten tarvitset erityistä sushiriisiä, eli mikä tahansa Uncle Ben's ei valitettavasti käy laatuunsa. Sushiriisiä saa ainakin Tokyokanista. Jos olet oikea sushin ystävä, suosittelisin myös harkitsemaan riisinkeittimen ostamista. Kattilassa keitetyn ja riisinkeittimessä keitetyn riisin ero on... kuin Ladalla ja Bemarilla.

Ensimmäinen askel riisin valmistukseen on sen huolellinen peseminen kylmällä vedellä. Huljuttele haluttu riisimäärä veden alla niin kauan, että neste ei värjäänny enää valkoiseksi. Anna riisin valua kuivaksi.

Riisin kypsyttyä anna sen tasoittua kymmenisen minuuttia kannen alla.

Sillä aikaa voit valmistaa etikkaliemen. Tarvitset siihin riisietikkaa, sokeria ja suolaa. Jos esimerkiksi valmistat neljä desiä (raakaa) riisiä, tarvitset vajaan desin riisietikkaa, pari ruokalusikallista sokeria ja ripauksen suolaa. Sekoita ainekset ja kiehauta kattilassa niin, että sokeria ja suola liukenevat.



Riisin ja etikan yhdistäminen tulisi tehdä puisessa, riisietikalla kostutetussa astiassa (Tokyokan näytti myyvän myös näitä). Kaada etikkaseosta hitaasti astiaan nostetun riisin päälle. Ja nyt tarkkana: seuraa pari onnistuneen riisin suurinta salaisuutta. Tarvitset avustajan, joka jäähdyttää riisiä viuhkalla samalla, kun itse sotket etikan ja riisin litteällä puulastalla. Ole varovainen! Älä vatkaa riisiä kuin taikinaa, vaan leikkele puulastalla riisistä pituus- ja poikittaissuuntaan palasia, jotka sitten kääntelet. Ole kuitenkin tarkkana, että etikkaa tarttuu jokaiseen riisinjyvään. Vatkaaminen rikkoo riisin rakenteen ja pakkaannuttaa sen. Jos teet tämän vaiheen riittävän huolellisesti ja nopeasti, riisi alkaa kiiltää. Ja siitä tulee niiiiiiiin herkullista!

Jos et suunnittele käyttäväsi riisiä heti, vaan tarjoat esimerkiksi juuri temakizushia (jossa jokainen ruokailija käärii sushinsta itse tötteröön), niin muista peittää riisiastia liinalla kuivumisen estämiseksi.

Loppuun vielä kuva salarimanin eilen bentolaatikkoon omin "pikku" kätösin pyöräyttämistä makisusheista.


Jos innostutte kokkailemaan, tulkaa kertomaan tännekin!

Lisää ohjeita sushin valmistukseen löytyy edelleen Tokyokanin sivuilta.

10 kommenttia:

PikkuSanna kirjoitti...

Riisinkeittimen puolesta liputan minäkin. Tulee hyvää ja helposti.

Satu kirjoitti...

Kuulostaa herkulliselta! Mutta ei kyllä miltään laiskan kokin unelmalta... :) Laitatko joskus myös gyozan reseptin tänne? Tuli heti vesi kielelle, kuvauksen perusteella muistutti hieman Nepalissa nauttimiltamme momoilta vaikka ne taidettiin kyllä höyryttää.

Anu kirjoitti...

PikkuSanna: Luulen, että aika moni pitää sitä turhakkeena niin kauan enenn kuin itse kokeilee!

Satu: Jeps, pitää laittaa! Ja ne tosiaan on herkullisia!

Petuli kirjoitti...

Tämä oli mielenkiintoista! Mä en olekaan tajunnut että siihen riisiin tulee noin paljon etikkaa. Olen kyllä täysi noviisi sushien kanssa, en ole tainnut kuin pari kertaa maistaa. Merilevää en voinut sietää (en ole luopunut toivosta kuitenkaan), mutta kaikki ilman levää olevat maistuivat. Harmi kun meidän lähellä ei ole mitään kunnon sushimestaa, mä en haluaisi ostaa niitä markettirullia ennenkuin tiedän mitä tosi hyvät on. Sama juttu itsetekemisessä. Meillä oli pari vuotta sitten kollega Japanista toimistolla kuukauden ja hän teki listauksen Helsingin parhaista Japanilaisista. Pitäiskin kaivella se lista taas esiin ja yrittää päästä ulkoruokintaan :)

Anu kirjoitti...

Petuli: Varmasti etikan määrä on riippuvainen myös kokista... Nigireitä ovat ne, joissa riisin päällä on kalapala eikä muuta. Mullakin kesti pisimpään tottua merilevään, nyt se on jo tosi hyvää sekin.

Mä olen niin riippuvainen japanilaisesta ruoasta, että jännityksellä mietin, millaista sen taso mahtaa olla Suomessa. Kesällä käytiin yhdessä, se oli ainakin ihan ookoo, nyt ei vaan nimi muistu mieleen.

Käykää ihmeessä testaamassa jotakin, nythän teillä on oikein syytäkin juhlaan :)

SJ kirjoitti...

Tervehdys,

Olen seuraillut blogiasi jonkun aikaa, eksyin tänne ennen keväistä Japanin turneetamme - ja nyt ensimmäistä kertaa rohkaistun tänne puolelle :)

Mahtava blogi ja ihania kuvia! Ihan kovasti kiinnostaa, mitä kaikkea "vihreällä" lautasella on temakisushipöydässänne, tunnistamani avocadon ja kurkun lisäksi? Löytyisikö täältä Suomesta...?

Kaisa kirjoitti...

Kyllä kuulostaa nuo sun kokkailut sen verran hyviltä, että taidatte joutua niitä meille tarjoamaan sitten kun taas olette maisemissa! namnam

Anu kirjoitti...

SJ: Kiva kun ilmoittauduit! Lautasella on erilaisia aasialaisia yrttejä; perillaa, niraa, valkoisen jättiläisretikan ituja sekä wakamea eli yhdenlaista merilevää. Aika huonosti Suomessa saatavia juttuja siis :( Mutta suosittelisin kokeilelmaan rohkeasti vaan eri yrttejä!

Kaisa; It's a date! :) Mut ei me nyt mitään maailman sushimestareita kuitenkaan olla, että realistiset odotukset... ;)

pinea kirjoitti...

Ja suuri ero on myös japanilaisten ja esim. länsimaisten riisinkeittimien välillä!

Ihana ystävä sinulla, kun opettaa japanilaisen ruoan laittamista. Kaikki näyttää niin herkulliselta :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, kiitos vinkeistä! Täytyy kokeilla piakkoin.

Me ollaan väännetty gyozoja muutamia kertoja (Tokyokanista löytyy valmiita taikinapohjia jotka voi täyttää itse) ja ovat onnistuneet yllättävän hyvin! :)

-Nea

Related Posts with Thumbnails